Kalastajan talvea

Talven alkua Säikänsuntissa.

Hups, venähtipä ihan tammikuun ja uuden vuoden 2022 puolelle bloggaushommat. Joulu tuli ja meni. Vuosi vaihtui. Lumi tuli vaan ei mennyt. Ihan kokonaan ainakaan vielä. Tänä aamuna täällä kuitenkin satoi ihan selvää vettä. Sanonko vaan, että talvipyöräilijä (tai koirantaluttaja) ei kiitä näistä plusmiinus-keleistä, mutta muutenhan se on ihan kivaa, että maisema on lumen myötä vähän valoisampi. Joulukuu olikin harvinaisen pimeä ja meillä oli ilmassa talviunille käpertymisen tarvetta. Toivotaan että tammikuu tuo mukanaan jo myös vähän valoa, vaikka henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tammikuu on vuoden turhin kuukausi. Se on piiiiitkä eikä kevät ole vielä lähelläkään. Helmikuussa alkaa jo helpottaa ja pidempi päivänvalon aika tuo toiveen keväästä.

Hyvää näissä keleissä on se, että todellakin päästään meren jäälle ja saareen. Tai on päästy, jatkon näyttää pakkaset. Kai niitä tammi-helmikuussa vielä riittää. Kalastaja pääsi savustamaan joululohetkin saareen. Paluumatkalla jalat taisi kastua polveen asti, mutta pinnalla pysyi. Merellä on parasta talvellakin se, että näkee kauas. Horisontti näkyy ja on tilaa hengittää. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Uudenvuodenaattona saaressa.

Uudenvuodenpäivä Iirokin huurtui.

Tänä talvenakaan ei verkkoja tai rysiä ole jään alla. Kulkupeli kuulemma puuttuu eli mönkkäri on ilmeisesti hankintalistalla. Tutulta kalastaja-kollegalta saatiin kuitenkin vähän kaloja myyntiin, muun muassa madetta. Sitä onkin kyselty. Meille se on vähän vieras kala ja sen kalastajan täytyy tietää oikeat pyyntipaikat. Mateen käsittelyssäkin on omat juttunsa. Made on kuitenkin tämän kauden kala (käy katsomassa linkistä vinkit) ja varsinkin madekeitto mielestäni hyvää. Maistettu on. 

Mikä se pitää kalastajan talvellakin sitten virkeänä ja toimeliaana avovesikautta odotellessa? Kaikenlaiset uudet suunnitelmat ja yrityksen kehittäminen. Aikaa on myös yrityksen huollolle eli tässä tapauksessa kehonhuollolle ja levolle. Valtiovalta yrittää tällä hetkellä harmillisesti rajoittaa kuntosalihommia, mutta onneksi on sentään mahdollista varata yksityisvuoroja. Jos manailin marraskuussa, että koiralenkit on pelkästään minun vastuullani, on tilanne näin talvikaudella onneksi erilainen. Täytyy oikein pitää huoli, että pääsee itsekin lenkille. Tai mikä parasta, lenkille päästään yhdessä. Telkkariakin (tai suoratoistopalveluja) ehditään talvikaudella tuijottaa yhdessä. HBO Maxin Beforeigners on tällä hetkellä työn alla. On muuten hyvä, kyllä ne norjalaiset osaa. 

Jäillä.

Yrityksen kehittämiseen liittyen kalastajalla riittää joskus vähän korkealentoisiakin suunnitelmia. Sparrausapuna toimivat kalastajakollegat ja muutama muu "aktivaattori". Ideoita pallotellaan, toisiin keksitään toteutus (ja rahoitus) ja osa jää ansaitusti idean asteelle. Mitäköhän suunnitelmia tässä nyt uskaltaisi paljastaa? Ainakin jotain hommia on vireillä simpun mädistä. Simpun mäti on ihan muikun- ja siianmädin veroista ja itse kalakin mainio soppakala. Simpun maksa kuuluu olevan todellista herkkua pannulla voissa paistettuna. Suomessa simppu on vain vähäarvoisena pidetty ja saanut mainetta kalaverkonrepijänä. Mäti on muuten jännän väristä, vihertävää ja jopa petroolinsinistä. Itse en vielä ole maistanut, mutta varmaan se tässä edessä on. Onko simput tuttuja sulle? Pitäiskö käynnistää simppu tutuksi -somekampanja?

Kuvassa olevat simput on saatu troolauksen sivusaaliina.

Ei mikään merien kaunotar.

Siinä niitä - simppuja.

Suunnitelmia on myös kalan jatkokäsittelyyn liittyen. Savukalalla olisi ainakin kysyntää, mutta tilat sen tekemiseen puuttuu. 

Ammattikalastajan ei kannata jämähtää paikoilleen tai vanhoihin kaavoihin, sillä tavoin ei tällä alalla enää elantoa tienaa. Eikä tässä talvella pelkästään ideoita pyöritellä ja haaveilla. Tekeillä on myös ne viisi särkirysää ja hakusessa viisi hyvää paikkaa (vedestä) niille. 

Särkirysät tulon päällä.

Joulukuussa juhlittiin muuten minimissi Maisan ensimmäisiä synttäreitä ja tässä kuussa on seniorisetämies Iiron 12-vuotissynttärit. Ne ovat näitä korona-ajan pieniä iloja ja muistamisen aiheita. Minä en introverttina juuri muuta elämään kaipaakaan kuin niitä pieniä iloja ja tulevaisuuteen valoa. Reilut pari kuukautta ja meri on auki taas. 

Setämies ja minimissi marraskuussa.