Tuulipäiviä ja siikahommia

Kahen kilon siika.

Tänään on tuulipäivä. Kalastajalle se tarkoittaa toimisto- lepo- ja huoltopäivää, kun rysille ei pääse. Neljä rysää on kuitenkin saatu onnistuneesti veteen ja yksi vielä odottaa hallinto-oikeuden ratkaisua paikasta (!!) Reevinkarin rannassa. Harvinaisen hyviä rysänlaskukelejä onkin kyllä ollut, tuulilta on vältytty. 

Facebookissa tuli juuri vastaan muisto syyskuusta 2018. Silloin on ollut lämmintä, Kylmäpihlajassakin lämpötila on näyttänyt olevan 19 astetta plussalla vielä iltayhdeksän jälkeen. Tänä vuonnakin syyskuu on alkanut lämpimänä, mutta siika näyttäisi liikkuvan silti ihan hyvin. Kalastaja muisteli, että juuri vuonna 2018 kalantulo oli korkeasta lämpötilasta johtuen huonoa. Kaikinpuolin positiivisen mielin on siis lähdetty tämän syksyn kauteen, siika liikkuu ja taimeniakin näkyy. Taimenet ovat vaellustaimenia ja niillä ei tässä kohtaa vuotta ole kaupallista arvoa, mutta hyvä silti nähdä niitä. Ensimmäinen kahden kilon siikakin on tällä kaudella saatu.

Ensimmäisen rysänkoentakerran saalista.

Positiiviselta näyttää edelleen myös lähikalan kysyntä. Kovin montaa siikaa ei ole vielä rantaan asti tuotu, mutta eipä ole niitäkään tarvinnut markkinoida. Haluttua tavaraa ja ottajia löytyisi enemmän kuin kalaa on tarjolla. Raumalaiset selvästikin jo odottavat sitä kalastajan ensimmäistä lehti-ilmoitusta myytävästä siiasta. Tällaiset tuulipäivät kuitenkin tarkoittavat sitä, ettei kalaa saa rantaan ja myös sitä ettei kala välttämättä mene pyydykseen. Rysään mennyt kala kuitenkin säilyy ja pysyy elävänä, joten tuulipäivinä mietitään lähinnä sitä pysyykö pyydys paikallaan, kestävätkö narut ja ankkurit ja tuleeko pyydyksen mahdollisesta korjaamisesta lisätyötä. Tai kuinka monta hyljettä pyydys on mahdollisesti nielaissut. Eihän se mikään salaisuus kai ole, että niinkin saattaa käydä.

Projektirysän häkki vedessä ja toiminnassa.

Hylkeestä tulikin mieleen projektirysä hyljeportteineen. Sekin on nyt vedessä, mutta yhtään ilmoitusta mahdollisesta hylkeestä ei ole vielä tullut. Rysässähän on järjestelmä, joka lähettää viestin kalastajan puhelimeen, jos portti on lauennut ja hylje on oletettavasti rysässä. Viime syksynä muun muassa portin laukaisujärjestelmässä oli häikkää, mutta toivotaan että vihdoin tänä vuonna projektista saataisiin jo järkeviä tuloksia. Oletettavasti järjestelmä tällä hetkellä toimii, mutta varmahan ei voi olla ennen todistettua "saalista". Yöllisiä tekstiviestejä tässä taas odotellaan. Heheh. 

Projektirysä edelleen. Letkujen kautta täytetään ja tyhjennetään rysän push up-ponttoonit.

Tässä näkyy vasta kyllästettyä rysää, siitä punainen väri.

Tampereen ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijat toteuttavat muuten kiinnostavan kotimaiseen luonnonkalaan liittyvän tutkimuksen. Tutkimuksen avulla selvitetään kulutuskäyttäytymistä ja kuluttajien suhtautumista kotimaisen luonnonkalan syöntiin. Tuloksilla halutaan edistää uusien kotimaisten kalatuotteiden kehitystä. Käy ihmeessä vastaamassa kyselyyn tästä. Kaikki kotimaiseen luonnonkalaan liittyvä ja sen imagoa kehittävä tutkimus on mielestäni plussaa. Ps. Vastaaminen onnistui ainakin minulta parhaiten desktop-näkymässä. 

Puistoilija Iiro.

Viime viikon loppupuolella tapahtuneesta Lillan yllättävästä poismenosta toipuminen on vaatinut paljon voimia (ja kyyneleitä), mutta pikkuhiljaa on palattu arkeen. Ja yritetty totutella aiempaa hiljaisempaan kotielämään ja lenkkeilyyn vain yhden koiran kanssa. Arttu-kissa on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja nukkunut öitään sängyssä. Kummallista on, mutta hengitellen eteenpäin. Mökkiäkään ei ole vielä sentään laitettu talviteloille, varmasti sielläkin tänä syksynä öitä vietetään. Ja ihmetellään pimeyttä tai jotain huimaa syysmyrskyä.