Silakka-kokeiluja ja pari faktaa lohesta

 

Siperian metsäpalot värjäsivät taivaan Raumanmerelläkin.

Kaikelle on eka kerta ja niin täälläkin tällä kertaa silakan verkkokalastukselle. Tuskinpa ihan kertakokeiluksikaan jää. Kalastaja oli jo talvella hankkinut silakkaverkkoja tarkoituksena kokeilla silakan kalastusta. Silakkaa kysytään nimittäin jonkin verran. Aikaisemmin ajanpuute on tainnut haitata tällaisien kokeilujen tekemistä. 

Talvella oli hankittu myös silakkaverkkojen ravisteluun tarkoitettu "kone" ja se on nyt saaren rannassa viiran päällä. Silakat nimittäin irrotetaan verkoista ravistelemalla eli verkot nostetaan silakoinen päivineen veneeseen ja ravistellaan maissa. Yksittäin nyppimälläkin irtoaa, mutta helpommin ravistelemalla. Ravistelu on mahdollista tehdä perinteisesti myös käsin, mutta jos kerran sitä varten on kone keksitty, niin kai sitä täytyy kokeilla. Pientä säätöä kuulemma vaatii vielä ensi kokeilun perusteella. Lisää pörinää vaan Rauman saaristoon. 

"Ravistelulaitos". Verkko tulee suoraan veneestä.

Ensikertalaisella hyvän silakkapaikan löytäminenkin on kokeilua. Verkko laskettiin kuitenkin tällä kertaa pohjaverkkona ja kymmenen metrin syvyiseen veteen, vähän erään saaren rannasta ulospäin. Googlettamalla selvitin, että verkon voi laskea myös väliveteen, vähän vuodenajasta ja paikasta riippuen. Keväällä ja syksyllä verkkoja kannattaa kuitenkin laskea saarten ja luotojen läheisyyteen. Saalista saattaa juuri tähän aikaan vuodesta, ja vielä kylmillä vesillä, tulla nopeasti ja paljon, joten kovin kauan verkkoja ei kannata vedessä pitää. Kalastaja laski verkon illalla ja lähti nostamaan aamuneljän jälkeen. Lukijalle tässä kohtaa jälleen tiedoksi, että nämä tiedot on löydetty internetsin ihmeellisestä maailmasta eli en todellakaan tiedä silakan verkkokalastuksesta oikeasti mitään. Näillä spekseillä kalaa kuitenkin saatiin ja pikkukalojen (mm. kiiski) määräkin taisi jäädä vähäiseksi. 

Lähtökuopissa. Ihan brand new verkko. 

Siitä lähtee lasku.

Merkki ja pönttö vedessä.

Fiilistelläkin ehtii.

Saalista saatiin ja hyvin teki silakka myös kauppansa.  Kalastajan sanoin: "helppoa kuin heinänteko", mutta mahtaneeko nyt ihan pitää paikkaansa. Taisi olla osittain aloittelijan tuuria. Saalis oli myynnissä samana päivänä, kun oli verkoista ravisteltu. Asiakkailta tuli positiivista palautetta, eräskin asiakas kertoi, että jopa kissalle oli kelvannut. Ja siitä tulikin mieleen, että Arttu-kissalle ei tuotu edes maistiaisia, hmmm. Jospa vaikka Latz-kissa olisi kerrankin yllättänyt meidät. 

Verkot nostettiin tietysti verkonnostokoneella. Koska sellainen on.

Siinä sitä olis.

Ja eikun myymään.

Seuraavaksi kokeillaan kuulemma silakan savustusta. Saaressa on aika perinteinen savustuspönttö, johon on silakan savustukseen sopivat savustuskammat olemassa. Kalastajan savustuskokemuksella ensimmäinen erä jäänee omaan pöytään.

Silakasta loheen. Yhden asiakkaan kanssa oli juttua lohen iästä ja elämästä. Tai siis että minkä ikäinen nyt esimerkiksi 13-kiloinen lohi on. Taas piti laittaa google laulamaan, kun en osannut vastata mitään ja alkoi ihan itseäkin kiinnostaa. Lohihan on todellinen vaelluskala ja se vaeltaa vuosittain kotijokeensa kutemaan. Sen elämä siis alkaa joessa. Wikipedia sanoo, että 1-4 meressä tai järvessä vietetyn saalistus- ja kasvamisvuoden jälkeen lohi vaeltaa takaisin kotijokeensa. Wikipedian mukaan monet lohet kuolevat heti kudun jälkeen, mutta jotkut yksilöt saattavat kutea jopa 2-3 kertaa. Vanhimmat tutkitut lohet ovat olleet 13-vuotiaita. 

Kokoon vaikuttaa tietysti myös käytetty ravinto ja sen määrä.  Meressä lohi käyttää ravintonaan kalaa, lähinnä silakkaa ja kilohailia. Sen elämässä on vauhtia ja vapautta. Parvissa lohet elävät vain harvoin. Se on siis yksinäinen saalistaja, petokala, joka moninkertaistaa painonsa joka vuosi. Kiinnostavaa on, että lohelta on löytynyt yksittäinen geeni, joka säätelee sen sukukypsyyttä ja vaellusta. Sama geeni säätelee myös ihmisen murrosikää. 

Lohen keskimääräinen koko on 60-110 senttiä ja 2-12 kiloa, mutta kookkaimmillaan se voi olla lähes 30 kiloa. Näiden perusteella rohkenen päätellä, että 13-kiloinen lohi saattaisi juuri olla 3-4-vuotias eli tavallaan elinkaarensa huipulla. Vain 3-6 prosenttia lohista nimittäin selviytyy kudun aiheuttamista rasituksista.

Nämä laatikot tyhjeni aika hätäiseen.

Medaljongilla kokoa.

Tämän vuoden lohentulo näyttäisi ajoittuvan aika samaan viime kevään kanssa. Toiveena olisi, että kylmät vedet hidastaisivat vaellusta hiukan ja saataisiin kausi pitenemään loppupäästä. Siellä se geeni nyt kuitenkin ajaa lohen mereltä kohti pohjoisen jokia Raumankin ohi. Ensimmäinen pieni erä lohta myytiin kotoa viime viikolla ja näyttäisi, että tälle viikollekin myyntipäivä saadaan. Kalantulo siis vilkastuu pikkuhiljaa. Tälle viikolle saadaan Rekoonkin pieni erä siikaa. Sitä se kalastaja parhaillaan työstää pajallaan suomuttomaksi fileeksi. Myös yhteistyö matkailusaarten kanssa jatkuu, joten ainakin alkukesästä sekä Kuuskajaskarissa että Kylmäpihlajassa on Pullan Kalan lohta jossain muodossa. 

Tarkastuskomitea. Maisa taisi viikonlopun aikana syödä aika monta hyvin
maustunutta pikkukalaa.

Mitäs muuta on puuhailtu? Huoltohommia. Suomukalarysät on Maisan ja Iiron tarkastamina siirretty talviteloille. Saaren rannassa on siirrelty suurempien kivien paikkaa, tasoilteltu hiekkaa ja näin saatu rysien säilytykseen paremmin tilaa. Ensimmäinen heinikon trimmaus on tehty ja minä istutin kesäkukat. Toivottavasti kauriit ja peurat ohittavat ne (ja saaren) tänäkin vuonna. Kokeilussa on tänä vuonna muun muassa köynnöskrassi, se saattaisi niille maistua hyvin. Merihanhet on näköjään tänä keväänä saaneet kakkia isoja kasoja pikku saaren rannat täyteen, sen verran vähän ollaan mökillä vielä oltu. 

Tarkastukomitea tarkasti nämäkin.

Ja ihme tapahtui - Maisa ei illalla jaksanut enää riehua.

Niin se on tämä toinen korona-kevät kohta taas lusittu. Ja selvittiin! Tanssit jäi tanssimatta, mutta pää on pysynyt kasassa siitä huolimatta. Piristävän lisän kevääseen toi kivan kevytyrittäjyys-työpaikan lisäksi tietenkin meidän Maisa, (Maissi, Maisuli), Maisan ja Iiron suhteen kehittyminen sekä Pullan Kalan fanituotteiden suunnittelu. Saatiin aikaan hienot t-paidat, kangaskassi ja lippis. Niitä on muuten vielä jäljellä, joten laita rohkeasti viestiä, jos fanitus kiinnostaa. 

Kohta se on minullakin toivottavasti rokotus plakkarissa, kalastajalla ne hommat on jo hoidettu. Ei voi muuta kuin toivoa, että päästäisiin hiljalleen elämään vähän normaalimpaa elämää tai ainakin ettei tämä nyt ole se uusi normaali. Itse olen ainakin huomannut, että eipä tule kaupungilla liikkuessa poikettua niin helposti vain äkkiä johonkin, varsinkin kun liikun itse pyörällä. Koen maskin virittelyn sen verran hankalaksi.  

Kalakuuta on hei muuten vielä hetki jäljellä, muistakaa syödä kalaa!