Kevätkutina

Mistä tietää että keväinen kalastuskausi alkaa lähestyä? Kalastajassa alkaa ilmetä tiettyä levottomuutta, kovaa poltetta ja kutinaa. Veneen vesillelaskua suunnitellaan ja yleensä jo samalla hengenvedolla se myös lasketaan vesille. Seurataan aktiivisesti sääennusteita ja keskittyminen tuntuu olevan koko ajan jossain muualla. Silloin on kotona turha yrittää saada keskustelua aikaiseksi mistään viikon ruokalistaa tärkeämmästä. 

Seuraavaksi pohditaan pyydysten laskemista: "Pitäiskö jo vai ei pitäis? Nyt on kuitenkin vasta maaliskuun puoliväli? Ja vedetkin on kylmiä?" Vaimo tietää vuosien kokemuksella että näihin pohdintoihin on turha yrittää millään järjen äänellä puuttua. Parempi on vaan pysytellä pois tieltä ja keitellä levottomalle miehelle kahvia. Lopputulos on kuitenkin kaikesta huolimatta se, että verkot on vedessä luultavasti vielä samana iltana. Tai tänä vuonna näköjään katiskat. Ja tänä vuonna vuonna myös etuajassa verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Tämä keväinen kuume tarttuu kalastajan koiriinkin. Ulkona viihdyttäisiin pitkälle iltaan ja veneen tai meren mainitseminen saa katseet kirkastumaan. Jes, pitkä talvi on vihdoin takana! Ja kyllähän se kalastajan vaimostakin mukavalta tuntuu, kun tiedossa kaupunkilenkkeilyn sijaan veneilyä ja tuulettumista merimaisemissa. Ja ennen kaikkea hyväntuulinen mies.

Kesää 2019

Kalastajan kevätkutina on jo varmempi kevään merkki kuin mustarastaan laulu.