Vuoden kootut 2023

Hah, löytyihän tämä blogipohja vielä täältä, vaikka sitä ei hetkeen ole käytettykään. Syyskuussa olen näköjään aikonut kirjoittaa, mutta aikeeksi on jäänyt. Tämän vuoden puolelta löytyy kaikkiaan vain kaksi bloggausta - ihan hävettää. Tunnustan suoraan, aikaa ja energiaa blogin ylläpidolle ei vain ole ollut. Maaliskuussa aloitin uuden työn ja sen myötä näköjään hävisi blogille varattu aika. Töissä tulee tuijotettua tietokoneen ruutua aika paljon, eikä vapaa-ajalla siihen ole ollut halua. Toki tässä kohtaa mietin myös, onko aika ajanut blogien ohi? Tilastoja vilkaistessani kuitenkin ilahduin. Toimintaa löytyy, vaikka uusia kirjoituksia ei olekaan hetkeen julkaistu. 

Kirjoittaminen vaatii, ainakin minulta, oman aikansa sekä keskeytymättömän ajatushetken ja se aika on tänä vuonna täyttynyt jollakin muulla. Yritän uskotella itselleni ettei ainakaan liiallisella puhelimen selaamisella. Puolustuksekseni voin lisätä, että olen tänä vuonna lukenut likimain 40 kirjaa, lenkkeillyt koirien kanssa 770 kilometriä (tämä on vain sports trackeriin kirjautunut, todellisuudessa enemmän), pyöräillyt päivittäin töihin ja kotiin, "harrastanut" astangajoogaa kerran viikossa, kuunnellut kalastukseen liittyviä juttuja, katsonut useita sarjoja sekä elokuvia ja viettänyt aikaa mökillä, merellä ja ulkona. Onneksi sentään instagram- ja facebook-profiilin ylläpitoonkin on löytynyt tarmoa, sisällön laadusta en sano mitään. 

Lohirysän laskua keväällä 2023.

Kootut selitykset on nyt annettu ja sitten asiaan. Tarkoitus on koota tähän kirjoitukseen meidän kalastusvuotemme mieleen jääneimmät asiat, sellainenhan kai on vuoden lopussa usein tapana? Tämä vuosi onkin sopivasti ollut aika poikkeava ja tapahtumarikas. Päätin tarttua härkää sarvista niin, että haastattelin kalastajaa ja kysyin, mitkä asiat hänelle ovat jääneet tästä vuodesta sekä kalastuskaudesta mieleen. Loppuun lisään vielä omat huiput. 

Pieliselle saatiin sentään vähän särkeä keväällä 2023.

Lähdetään keväästä liikkeelle, vaikka sivusinkin asiaa jo huhtikuun kirjoituksessa. Kevät oli kylmä ja uutta jäätä muodostui vielä maaliskuun lopussa. Tämä viivästytti kevätkalastuksen alkua ja jopa vähensi saalismääriä. Keväällähän meillä kalastetaan särkeä pikkurysillä. Sivusaaliina tulee vähäinen määrä muita pikkukaloja ja lahnaa. Mökkikausi aloitettiin silti, kuten ennenkin, vappuna ja lämmitettiin villapaidoissa mökkiä vimmatusti. 

Iiron ottama selfie alkukeväällä 2023.

Lohen nousu oli tänä vuonna heikkoa ja se näkyi koko Selkämerellä saalismäärissä. Lohikausi oli siis todella lyhyt ja saalista ei juuri riittänyt suoramyyntiin asti. Kesäkuussa näyttää olleen kolme myyntipäivää ja toukokuussa yksi. Juhannuksen jälkeen kalaa ei riittänyt suoramyyntiin lainkaan. Kylmäpihlaja sai lohikeittokalansa juuri ja juuri. Omiin tarpeisiin eli kalastajan heinäkuisiin 50-vuotisjuhliin saatiin säästettyä pari filettä. Tätä lohen vähyyttä päiviteltiin yhdessä rannikon kalastajien kanssa ja samaa ei oota joutuivat myymään myös monet muut. Kyseessä lienee silti normaali tai paremminkin ainakin ihmisen toiminnasta riippumaton kausivaihtelu. 

Jotain saalista sentään.

Kauden 2023 suurin lohi.

Huhtikuun kirjoituksessa pohdin miten puuston kaataminen Rauman merimetsosaaresta tulee vaikuttamaan merimetsojen pesintään. Vastaus saatiin eli ei mitenkään. Merimetsojen pesämäärä kasvoi ennätyslukemiin. 7000 pesällä päästiin kotimaan tilastokärkeen. Kesän ajan seurattiin merimetsoparvien lentelyä saareen yli ja ruokailua Rauman saariston lahdissa sekä jopa Luvialla asti. Tällä oli tottakai vaikutuksensa kesän ahvensaaliisiin ja ne jäivätkin vaatimattomiksi. Huhtikuun kirjoituksessa mainitun merimetsojen aiheuttamiin vahinkoihin liittyvän tutkimusprojektin kamerat saatiin tällä kertaa sijoitettua ajoissa, mutta tuloksia ei ole vielä julkisesti kuultu. Mitään hyötyä niistä ei kalastuksen näkökulmasta todennäköisesti tule olemaan. 

Luvallisen ampumisen tuloksia.

Syyskausi käynnistyi lämpimänä. Koko syyskuu oli lämmin ja vedet viilenivät vasta syyskuun viimeisellä viikolla. Tästä johtuen siikaa saatiin aluksi heikosti ja kausi jäi kokonaisuudessaankin lyhyeksi, kun talvikin tuli ajoissa. Siikaakaan ei siis varsinaisesti juuri riittänyt laajalle jaettavaksi asti. Suoramyynnin lisäksi kalaa lähti kuitenkin Turkuun, pääkaupunkiseudulle ja yhteen raumalaisiin ravintolaan. Samaiseen ravintolaan toimitettiin muuten keväällä pieni erä haukea. 

Syksyn siikasaalista.

Marraskuussa tehtiin aikaisempien vuosien tapaan emokalapyyntihommia Harjavallassa ja samoihin aikoihin lypsettiin siioista mätiä Pyhämaan hautomon tarpeisiin myös Raumalla. Harjavallassa kokeiltiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa lohen emokalapyyntiä. Lohta saatiin tarvittava määrä, mutta siikojen määrä jäi aikaisempia vuosia vähäisemmäksi. Runsaan vesimäärän takia olosuhteet joella olivat tänä vuonna haastavat ja sen vuoksi kalaa ei päästy pyytämään aikaisempien vuosien tapaan. Jatkuvuutta saatiin kaikesta huolimatta. Lohihomman tuloksista tiedetään tarkemmin keväämmällä.

Kalatalousalueiden ja kalastajien tulee lähivuosina ottaa enenevissä määrin vastuuta emokalapyynnistä, poikastuotannosta ja kalojen istutuksista, sillä Suomessa näyttää olevan vallalla käsitys, että pelkästään vesiä vapauttamalla hommat hoituvat. Vesien vapauttaminen on sinällään hyvä asia, mutta sillä ei taata kalakantojen jatkuvuutta lyhyellä tähtäimellä. Tätäkin asiaa olisi hyvä saada nostettua paremmin esiin.

Loppukesän hommia.

Kokonaisuudessaan vuosi on siis ollut kalansaannin kannalta heikko. Hengissä kuitenkin ollaan ja säästötoimien ansiosta yrityksen kannattavuus saatiin pysymään hyvänä. Liikevaihto tosin hieman laskee viime vuodesta. 

Ammattikalastajaliiton puheenjohtajan hommat ovat pitäneet kalastajan mielen virkeänä. Paljon on tullut uutta opeteltavaa, mutta ehdottomana plussana on saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin ja paikkoihinkin. Silakan kalastuksen 0-kiintiöasia rävähti melko tuoreen puheenjohtajan pöydälle ja laittoi miettimään tutkimuksen sekä tieteen merkitystä. Yhtenä johtopäätöksenä tästä kirkastui ajatus siitä, että tiede ja tutkimus ohjaavat yhteiskuntaa suuntaan, jossa ihminen on ulkopuolinen. Laajempi yleisö ei taida oikein vieläkään ymmärtää, että joulun 2024 silakat olisivat jääneet kokonaan pois ruokapöydästä, jos silakan kohdennettu kalastus olisi kielletty. Kevättä kohden mentäessä edelleen kesken on lohenkalastuksen tilanne. Ja se aiheuttaa tietysti sekä omaan kalastukseen että koko alalle epävarmuutta. 

Uskoa tulevaan täytyy kuitenkin mahdollisuuksien mukaan pitää yllä, vaikka yhteiskunta tuntuukin kovasti haluavan lopettaa koko ammattikalastuksen. Tässä ei ole kärjistetysti kyse kuin resurssien siirrosta toiseen; avomeri sähköntuotantoon ja kalat jokiin vapaa-ajan kalastuksen saaliiksi. Koskakohan ymmärretään, että ammattikalastus on yritystoimintaa, joka vaatiin resursseja ja ennen kaikkea mahdollisuuden tuottaa kalaa ravinnoksi niille (miljoonille, suora lainaus), jotka eivät itse kalasta?

Ammattikalastus - auringonlaskun ala?

Jatkoksi vielä muutamia asioita, jotka itselleni tulevat mieleen kuluneesta vuodesta. Suurimpana tietysti omaan mieleen on jäänyt tuo silakka- ja lohikiintiöasia ja sen johdosta täällä vietetyt unettomat yöt sekä lukuisat puhelut, sähköposti- ja muut viestikeskustelut. Puhelin kävi kohtalaisen kuumana. Oli kuitenkin hienoa huomata, että tuleen ei jääty makaamaan, vaan aikaan saatiin myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, eri medioissa jopa. Kalastajan oma asiaan liittyvä facebook-postaus saavutti laajan näkyvyyden yli 50 000 katsojan näyttökerrallaan. 

Tämä toimeen tarttuminen ja noin muutenkin varsinkin tämän oman kalastajan innovatiivisuus, rohkeus ja pellepelottomuus saa välillä aikaan ihan pakahduttavaa ylpeydentunnetta. Mistä niitä ideoita riittääkin ja kiinnostusta osallistaa muita ihmisiä sekä luoda laajoja verkostoja? Ihailen myös suuresti sitä, miten kalastaja neuvoo uusia alalle tulijoita ja rohkaisee esimerkiksi nuoria kalastajia monin eri tavoin. Omassa kalastuksessa moni asia on opittu kantapään kautta, koska suoria neuvoja sai vain harvoilta. Ajan hermollakin yritetään pysyä, mutta sitä pyydettyä Tiktok-profiilia ei vielä ole luotu. Hetki sitten keskusteltiin ammattikalastusaiheisesta podcastista - saisikohan se kuuntelijoita?

Tämän isomman asian lisäksi vuoteen mahtui monia pieniä kivoja juttuja. Uusi vene ja sillä osallistuminen innovaatiokilpailuun, hyvässä säässä ja seurassa vietetty juhannus, kesällä kohdennetulla verkkokalastuksella saatu hyvä kuhasaalis, onnistuneet ja mieltä ilahduttaneet kalastajan 50-vuotisjuhlat hienoissa puitteissa, useat kivat mökki- ja saarivieraat, joita oli ystävistä uusiin tuttavuuksiin uusilta aloilta sekä vielä kalastajan osallistuminen Eläköön Saaristomeri-dokumentin (https://www.instagram.com/elakoon_saaristomeri/) tekoon. Mobiileja hyljekarkottimia on tällä hetkellä kolme ja nekin osoittivat tänä syksynä toimivuutensa. Ihan meidän oman kalastuksen ulkopuolisena asiana loppuvuodesta jäi mieleen joulukuinen silakan pop up-myynti Uudessakaupungissa. Mikä loistava idea - hyvä Selkämeren Jää ja Henkka!

Hyljekarkottimet liikkeellä.

Ja hei, mikä oli unohtua? Keltti! Eli se merkillinen kala, joka on nyt toimitettu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Sillähän päästiin jopa Iltalehteen. Siihen liittyy myös kesän paras kommentti sisäistä mattinykästään kanavoivalta kalastajalta: "Keltit ja muut kalat ovat piristysruiskeita tähän harmaaseen arkeen, mutta ne ovat vain pieni osa tätä elämää."

”Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään.
Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.” Matti Nykänen

Ohuthuulikeltiksi nimitettiin.

Kauniiksi lopuksi kootusti vielä kalastajan vaimon vuosi: töitä, asiakaspalvelua, opastuksia, merenkulun historian opiskelua, kotielämää, mökkielämää, merielämää, koiria, kirjoja, ystäviä, elokuvia, sarjoja, vähän joogaa ja sitäkin enemmän cremanttia sekä herkkuja niin, että housujen vyötärössä tuntuu. Hyvänä vastapainona kaikelle kalastuselämä ja kaikki siihen tänäkin vuonna liittynyt. Tieto on yhä kasvanut silläkin saralla. Kalatalouden innovaatiopäivät oli tänäkin vuonna hyvä kokemus ja toi mukanaan uusia tuttavuuksia. Oli mahtavaa seurata, miten kalastajan innovatiivisen veneen pitchausta varten tehty video sai suuret aplodit ja kehut. Omaa häntää täytyy tässä myös sen verran nostaa, että kovasti on tullut meille molemmille kiitosta ja kehuja ammattikalastuksen sekä kaiken siihen liittyvän näkyvyyden parantamisesta. Se tuntuu hyvältä, koska se on niin tässä blogissa kuin sosiaalisen median julkaisuissakin osatavoitteena. Ihan osittain huomaamattakin.

Tämän monin tavoin poikkeuksellisen vuoden kruunasivat herkulliset ja lämminhenkiset "firman" pikkujoulut raumalaisessa ravintola Sydvestissä. Niitä tulee muisteltua vielä kaikkien jouluherkuttelujen jälkeenkin. 

Oli pelkästään hyvää ja ihanaa.

Jouluiset yhdet paikallisessa.

Ja kuten aina, otamme molemmat mielellämme vastaan kommentteja ja ajatuksia yllä kirjoitettuun sekä melkein kaikkeen muuhunkin liittyen. Toivottavasti siis jaksoit lukea tänne asti, sillä tämän kirjoitukseen laatiminen vaati useamman kupin kahvia, runsaasti suklaata, yhden illaksi venyneen iltapäivän ja ehkäpä vielä myöhemmin illalla lasillisen tai kaksi viiniä. Toivotaan yhdessä suotuisampaa kalastusvuotta 2024 ja mukavia verkostoitumisia!