Vieläkö eletään talvea?

Tänä vuonna talvi on tällä seudulla tarkoittanut lumettomuutta, jäättömyyttä, kovia tuulia, lämpöasteita pakkasen sijaan ja veden korkeutta. Kalastustukikohdassakin vesi nousi helmikuun myrskyissä korkealle, mutta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Rysät pysyivät rannassa. Sotkua sen sijaan syntyi, kun vesi levitti puukasat ja ikiaikaiset lehtikompostit ympäri saarta.

Talvikausi on tälle kaupalliselle kalastajalle jonkin sortin lepoaikaa, varsinkin kun ei harjoiteta talvikalastusta. Miehelläni kalastuksen ohella toinenkin ammatti, joka mahdollistaa sen että talvella toimeentulo on mahdollista saada muualta. Menneenä talvena talvikalastus olisi varsinkin tällä seudulla ollut jopa mahdotonta, koska merelle ei tullut kunnon jäätä. Verkoilla kalastus on tietysti talvisaikaan avovedessäkin mahdollista, jos haluaa jakaa saaliinsa hylkeiden kanssa.

Tekemistä tuntuu silti riittävän; pyydysten korjausta, verkonmerkkien värkkäilyä, verkon pauloitusta, kaikenmaailman kokousta ja tapaamista kalastukseen liittyen. Uusien projektien virittelyä ja vanhojen ylläpitoa. Paperihommia. Verkostoitumista. Vertaistukipuheluita kollegoille. Vaimolle se tarkoittaa loputtomalta tuntuvien puhelumaratonien kestämistä ja yksinoloa (tai kahden koiran yksinhuoltajuutta) siinä missä kesälläkin.