Kaikenlaisista kaloista

Mitä ajattelin tänään - roskakalaa. Koko sanaa ja samalla mietin että onko sellaista kalaa. Kai kaikilla kaloilla sentään paikkansa on? Aiheesta on tekeillä historiantutkija-minääni kiinnostava tutkimus, johon linkki alla.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/onko-sarki-roskakala-historioitsija-ottaa-selvaa-kalojen-kulttuurihistoriasta?fbclid=IwAR2yqhr96o14sgnFcxUsuynU9vRvXfOM4sYi3rOvI1-CRlnYjBpeb-FgGQg

Särkee, särkee - onko mitään järkee?

Ajatus lähti särjestä, joka tällä hetkellä täyttää kalastajan elämän. Instagramiin tuli kommenttia pariltakin ruotsalaiselta, jotka hämmästelivät särjenkalastusta. Kyseltiin, että saako siitä rahaa ja mihin sitä täällä käytetään. Kissanruokaanko? Ruotsissa sitä myydään esimerkiksi pakastettuna rapusyötiksi, mutta ruokakalana ei ilmeisesti ole nykypäivänä tuttu. Yllä mainitussa tutkimuksessa kerrotaan särjen olleen Suomessa suosittu ruokakala ennen sotia ja sitä jopa istutettiin vesiin, jossa sitä ei ollut. 

Itselleni särki on tuttu ruokakalana lähinnä näistä uusista säilykkeistä. Kummitätini kovasti kehuu graavattua särkeä, mutta eipä ole vielä tullut kokeiltua. Muilla makukokemuksia tästä? 

Olen jostain lehdestä leikannut myös särkipihvien ohjeen, mutta laatikon pohjalle sekin ohje on hautautunut. Kai se särjen ruotoisuus vähän arveluttaa? Tähän samaan hengenvetoon voinkin tunnustaa, että olen ihan onneton kalankäsittelijä. Tai en siis käsittele kalaa kuin paistamalla valmista. Hävettää näin kalastajan vaimona myöntääkin. Osittain johtunee siitä, että noin yleisesti ottaen en tykkää ruuanlaitosta. Leipomisesta kyllä ja hyvästä ruuasta jonkun muun laittamana. Tässähän se nyt olisi taas yksi projekti mihin voisi ryhtyä - särjen filerointiin ja graavaamiseen. Tervemenoa ehjät sormet!

Rysällä.

Mitäs muuta roskakalaksi ajateltavaa kalaa sieltä rysästä tuli? Kiiskeä (kalastajan sanoin räkäkiiski), joka edellä mainitun tutkimuksen mukaan on myös hyvä, mutta tänä päivänä väheksytty ruokakala. Olivat vain kovin pieniä. Muutamia norsseja (tai kuoreita), joita ollaankin kokeiltu paistettuna ja hyviä olivat. Lisäksi aika paljon kaikkia sekalaisia pikkukaloja; mitä näitä nyt onkaan, sorva, pasuri, suutari jne. Vaikeasti tunnistettavia. Ainakin minulle. 

Rysäpaatin kipparit.

Rysästä tulee myös haukea, mikä onkin nostanut suosiotaan ruokakalana muidenkin kuin vapaa-ajan kalastajien ruokapöydässä. Itsekin olen onnistuneesti paistanut haukea fileenä ja on kokeiltu myös haukimassasta tehtyjä kalapihvejä. Hyvää ja lihaisaa, täytyy vaan muistaa ettei saa paistaa kumiseksi. 

Ahven on loistanut poissaolollaan, kun merimetsot ovat nyt jo pari kesää ahkerasti aterioineet Rauman vesillä. Tänä keväänä ahvenen tilanne näyttää erityisen huonolta. Kalastajan mukaan ahvensaalis on tähän mennessä 72 % huonompi kuin viime vuonna samaan aikaan. Samalla särjen saalismäärä on kasvanut yli 200 prosenttia. 

Sitten on vielä lahna. Rysästä tulleet lahnat ovat olleet pieniä, mutta noin yleisesti ottaen lahna olisi hyvä ruokakala. Savustettuna on kokeiltu ja kovasti kiinnostaisi kokeilla uunilahnaa, joka on ilmeisesti Rauman seudulla ollut ainakin aikoinaan suosittu kotiruoka. Esimerkiksi äitini ei suostu enää syömään uunilahnaa, koska on lapsuudessaan kuulemma saanut yliannostuksen. En ole myöskään saanut kalastajaa vielä innostumaan tästä uunilahna-ideasta. 

Toinen raumalaisittain suosittu kalaruoka on "silakanperunat", joka on sekin jäänyt kokeilematta. Ja tässä kohtaa uskaltanen paljastaa, että kalastaja itse ei innostu silakasta muuta kuin joulunaikaan purkissa. Ja sama pätee kalastajan kissaan, kaupunkilaiskissalle maistuu vain Latz. Jos roskakaloista puhutaan kissankaloina, kalastajan kissalle on kuitenkin turha niitä tarjota. 
Yksi minun lempiruuistani koulussa taas oli silakkapihvit, nam!

Kaupunkilaiskissa saaristossa.

Roskakaloista tulikin vielä mieleen ajatus noin yleisesti raumalaisten suosimista kaloista. Pyörittelen tätä nyt ihan sen perusteella mitkä kalat kiinnostavat raumalaisia myynnin perusteella. Siika on ehdottomasti ykkönen, välillä ihan tuntuu että ymmärretäänkö mistään muusta mitään. Jos ei nyt puhuta Norjan halpiskaloista tai kirjolohesta. Ahvenet kokonaisena aika hyvänä kakkosena. Vähän enemmän kiinnostusta soisi löytyvän luonnonlohelle, sillä sitä Rauman vesiltä myös kalastetaan. Luonnonlohessa hinta lienee se, mikä rajoittaa sen myyntiä tai kiinnostusta siihen. 
Siika on myös muuten se kala, jota kalastajan kissa suostuu joskus syömään. 

Lilla tutkailee kesän 2019 lohta.

Kalastajan vaimon suosikkikala on ehdottomasti kuha. Paistettuna. Kuhaa vaan on Rauman vesillä valitettavan vähänlaisesti. Perheen yhteinen kaikista suosituin kalaruoka on kalakeitto. Siihen voi käyttää mitä kalaa vain ja kun lisää reilusti kermaa ja voita, ei voi mennä pieleen. Kalaa meillä ei kuitenkaan syödä mitenkään erityisen paljon ja tätä tosi moni kysyy. Taitaa olla vähän sellainen "suutarin lapsilla ei ole kenkiä"- juttu. Kalastaja saa töissään kalasta tarpeekseen ja vaimo ei oikein osaa sitä valmistaa. 

Bonuksena video push up-rysän kanssa ahkeroivasta kalastajasta sunnuntailta.