Rannikkokalastuksesta

Reevinkari. Kuva Esa Lehtonen.

Lueskelin tuossa Vakka-Suomen Sanomissa ollutta, eläkkeelle jääneen Varsinais-Suomen Ely-keskuksen kalatalouspäällikön Kari Ranta-ahon haastattelua. Ranta-aho hienosti kuvailee kuinka eri tavalla luonnosta elävä ihminen eli kalastaja ja luonnosta elämyksiä saava (kärjistettynä esimerkkinä vapaa-ajankalastaja) katsovat asioita. Kalastajat koetaan helposti luonnolle häiriköinä eikä osata nähdä että he tuottavat meille kaikille terveellistä ruokaa. Kalastus myös hoitaa merta ja poistaa sieltä muiden tuottamia ravinteita. Ranta-aho myös mainitsee että kalastajilla on tätä kautta iso yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinenkin vaikutus. Nyt eräänlaisena kriisiaikana tämä korostuu entisestään. 

(Haastattelun voit lukea täältä: https://www.vakka.fi/a/ns002423669?c=1523358176835&fbclid=IwAR0wlkTgnWd9_NkFO5wWoqpGCy8T_EElSl4G0WzDt3bvMLi8P3IHPj5_0Gw ) 

Totta on että luonnonsuojeluihmiset ja vapaa-ajankalastajat kiistelevät kaupallisten kalastajien kanssa monista asioista. Sitä kiistelyä ei varmaan ikinä saada loppumaan ja toiveita tyynestä ja rauhaisasta rinnakkaiselosta ei juuri ole. Mutta kuten Kari Ranta-aho sanoo, jos rannikkokalastus ajetaan alas, täytyisi myös miettiä mitä siitä seuraa yhteiskunnallisesti.

Merimetsosaari Rauman edustalla.

Isoja kiistakapuloita varsinkin merialueella ovat tällä hetkellä merimetso- ja harmaahyljeasiat. Raumalla sopassa on mukana myös satamalaajennuksen viivästyminen. Olisikohan niin että tänä keväänä Rauman seudulla näkyy todellisia merkkejä siitä, että esimerkiksi kasvanut merimetsokanta on vähentänyt kevätahvenen määrää? Viime kesänä jo itse tuumailin, että muita vesilintuja näkyi huomattavasti vähemmän merimetsojen dominoidessa ilmatilaa. Ja esimerkiksi aiemmilta keväiltä tuttu mustakurkku-uikku pariskunta pysyi poissa. Tuttu haikara sentään rääkyi turvallisesti lähisaaresta kalastaessaan. 

Lisää kuvaan vain haju.

Mutta jotain hyvääkin, rysät täyttyvät tällä hetkellä ihan mukavasti särjestä ja vähäiselle määrälle ahventa ja siikaa on menekkiä. Toivotaankin että tämä corona-kurimus saisi ihmiset arvostamaan vielä enemmän paikallista, lähellä tuotettua ja saalistettua, niin kalaa kuin muitakin elintarpeita. Ystäväni, kalastaja Heikki Salokangas heittää ilmoille toiveen rannikkokalastuksen uudesta nousukaudesta. 

Kevään 2020 särkiä. 

Mikäs sen mukavampaa kuin savustaa taatusti tuoretta ahventa tai graavata sitä paikallista siikaa. Ja raumalaista särkeä tulee muuten löytymään Pielisen Kalajalosteen purkeista. Vinkvink.