Lohi-mörökölleistä ja muista

Kahvitauolla.

Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää kesältä. Vielä viikonloppuna keli oli aika jäätävän kylmää; mökillä piti tupaakin lämmittää. Tiistaiaamuna tuntui muutos, tuuli kyllä, mutta ei enää niin jäätävästi. Koiratkin hakivat jo varjoa. Joka vuosi sitä Suomen kesää odotetaan ja sitten yhtäkkiä se onkin täällä. Tuntuu että luonto alkoi ihan parissa päivässä kunnolla vihertää. Kyllä se vaan mielialaa nostaa ja hymyilyttää. Itse olen välikausi-ihminen. Pidän eniten keväästä ja syksystä, kun kaikki on vähän "kesken" ja eletään tavallaan odotuksessa tai rajalla.

Suomukalarysä ja aitaa.

Kalastaja sai viimein nostettua viimeisenkin suomukalarysän ylös. Kaikkiaanhan niitä oli vedessä viisi. Särjentulo loppui jo toukokuun alkupuolella ja ahvenen pyynnissäkin tulee nyt pieni tauko. Ahventa saatetaan yrittää myöhemmin kesällä verkoilla. Rysät on pesty ja siirretty aitoineen ja ankkureineen odottamaan ensi kevättä. 

Lauantain herkku.

Viimeisistä pikkurysistä saatiin muutama isompi lahna, jotka savustettiin. Olikin ensimmäinen savulahnakokeilu ja hyvältähän se maistui (ja riitti naapurillekin). Savustaminen ei vaan ole kovin tuttua hommaa ja vaatisi lisää opettelua. Itse en ole mikään savukalan ylin ystävä, maistuu kyllä, mutta ei varsinaisesti himota. Kylmäsavu sen sijaan on nam. Mökillä on ihan perinteinen klapeilla lämmitettävä isohko savustusuuni, itse tehty. Kala jää helposti vähän kosteaksi ja vaatii nähtävästi aika kovan lämmön. 

Tauolla.

Kalastuskauden alkamisen myötä on lisääntynyt myös kalastajan puhelimen käyttö. Soitellaan toisille kalastajille ja kalankyselijät soittelevat. Myös sosiaalinen media ja keskustelut siellä ja pikaviestipalvelussa liimaavat puhelimen vapaahetkinä aika helposti käteen. Myönnän, se ärsyttää. Hei hellou, minun höpötykseni kaikuvat kuuroille korville. Mutta on kai sitä yritettävä ymmärtää, kalastajan ammatti on yksinäistä puuhaa ja vertaistuki löytyy puhelimesta ympäri Suomea. Onneksi edes sentään saunassa puhelin pysyy pois kädestä. 

Lilla ja pari mörköä.

Jos nyt puhutaan vielä kaloista, niin saipa kalastaja tässä loppuviikosta ensimmäisen kunnon lohi-mörököllin. Painoa oli 18,1 kiloa ja sosiaalisessa mediassa kyseinen kala sai ansaittua huomiota. Yllättävän moni epäili kalan aitoutta. Ei ollut photoshopattu tätä kalaa. Aika hieno päätös viikolle. Loppuviikko oli muutenkin hyvä, siikaa saatiin kohtalaisesti ja sitä saatiin myös paikallisessa Reko-ringissä hyvin kaupaksi. Vakuumiin pakattuja fileitä on helppo myydä (siinä mielessä että ne kiinnostavat ostajia), vaikka työtä niissä tietysti on. 

Kalastajan onnea.

Mihin muualle sitä kalaa muuten myydään? Tukkurille menee tosi vähän, mutta paikalliseen kalakauppaan aika paljonkin (http://www.rannikonkalatuote.fi/). Sen lisäksi tietysti mitä myydään whatsApp-ryhmän kautta tai muuten itse.

Kalaa kyytiin.

Ravintoloiden avautumisen ja lomakauden lähestymisen myötä on yhteistyökuvioita viritelty täksikin kesäksi paikallisen matkailu- ja ravintola-alan yrittäjän kanssa. Ainakin Kylmäpihlajan majakkasaarella saa tänä kesänä paikalliselta kalastajalta hankittua lohta. Toivottavasti se kerryttää hyvää ja positiivista mainosta molemmille. 

Ei mikään pieni härveli.

Yhden push up-rysän tarkastusreissulla ehdittiin viikonloppuna pikaisesti pyörähtämään Valkkikarissa (Valkiakari). Sieltä löytyi juuri sopiva kuvausalusta laivakoiralle. Saaren virallista nimeä googletellessa tuli muuten vastaan että siellä on näköjään geokätkökin. Kiinnostuneille tiedoksi.

Iiron paikka.