Lohia, koiria ja kesäfiilistä

Villin lohen sesonki on nyt täällä. Tarkoitus olisi kirjoittaa lohen matkasta mereltä mantereella, mutta aloitetaan vähän nurinkurin ja tutkaillaan mitä lohelle tapahtuu täällä kaupungissa. Viime viikonloppu nimittäin painittiin lohien kanssa. Tai kalastaja teki tietysti suurimman työn, minä vain vähän autoin.

Lempparireitiltä.

Viikonloppu vietettiin siis kaupungissa, koska kalastajan kalankäsittelytila (elintarvikehuoneisto), kylmiö ja pakastimet ovat täällä. Saaressa kaloista poistetaan mereltä tullessa vain sisälmykset, kaupungissa sitten päästään esimerkiksi filerointihommiin. Meillä ei kalasta tehdä jalosteita eli ei esimerkiksi savusteta tai purkiteta. Sen sijaan kalaa myydään pyöreänä eli kokonaisena, fileenä ja fileen "lisätuotteina". Näitä lisätuotteita ovat muun muassa lohesta tehtävät kuutiot ja lohimassa (lusikkaliha). Ne onkin muuten helppokäyttöisiä keittoon tai kiusaukseen ja lohimassa myös kalapihveihin tai koiralle. Perkeitä saa kalalientä varten, jos osaa pyytää. 

Veitsihommia.

Kalastaja tekee pitkää päivää siis meren lisäksi myös filerointipöydän ääressä. Valmiit fileet, palat ja massa pakataan vakuumiin, joten ne on helppo säilyttää ja pakastaa, jos on tarve. Vakumointi, punnitseminen ja tarroittaminen on nyt ollut se minun työni. Eipä tarvitse onneksi veitsen kanssa heilua. 

Lauantaina oli ensimmäinen lohenmyyntipäivä tässä kotona. Tällä kertaa testattiin sosiaalisen median, whatsApp-ryhmän ja tienvarsimainosten myyntivoimaa. Myynnissä oli lohen lisäksi pieni erä siikaa. Siika teki raumalaiseen tapaan hyvin kauppansa, niin fileet kuin kokonaiset kalat. Mutta meni lohtakin yllättävästi ja asiakkaita riitti puolentoista tunnin jonoksi asti. Kokonaiset lohet olivat tällä kertaa sen verran isoja, että filee teki kauppansa paremmin. Edelleenkin kiva saada kalaa kaupaksi ja nähdä että lähi- ja kotimainen kala kiinnostaa.

Lohikuutiot vakuumissa.

Paikalliseen Rekoon laitettiin fileiden lisäksi myytiin lohikuutioita ja lohimassaa. Kiinnostusta näyttää sielläkin löytyvän ja moni on jo huolissaan siitä että riittääkö juhannukseksi lohta vai täytyykö se kaukaa viisaasti ostaa jo nyt. Vakuumissa se toki säilyy pakastimessa pidemmällekin kuin juhannukseen. 

Edellisessä kirjoituksessa jo mainitsinkin että kalaa menee myös paikalliseen kalakauppaan. Tämän lisäksi lähikalaa eli Selkämeren lohta saa ruoka-annoksissa myös Kylmäpihlajan majakkasaaren ravintolasta, Kuuskajaskarin saarelta ja raumalaisesta Gastrobar Krouvista. 
Ja lohisoppa on muuten parhaillaan täällä kotonakin tulilla. Helppoa ja hyvää ruokaa, kalan lisäksi ei tarvita periaatteessa kuin perunoita ja kermaa. Itse laitan lisäksi sipulia ja tilliä, joskus porkkanaa. Mutta simppelinä parhainta.

Kalasoppaa kansalle.

Jos nyt jotain muutakin kuin kalastusta. Ilonaiheita ovat tällä hetkellä muun muassa se että ravintolat ja kahvilat avasivat ovensa. Ja minulle tärkeä kirjasto! Pari kirjaa (vain) onkin tietysti heti varauksessa. Ihanaa! Ryhmäliikuntatunnitkin alkoivat, joten joogaamaan pääsee myös ryhmässä. Tulisikohan lisää motivaatiota?

Metsässä kaupungissa.

Koirien kanssa olen tehnyt kaupunkilenkkejä ja sekin on nyt enemmän kuin mukavaa, sää on ollut ihan mahtava ja alkukesä kauneimmillaan. Iiro-koira vaan on aika tarkka lenkeistään nykyään. Mahtaneeko ikä tehdä tehtävänsä ja tuttuakin tutummat kaupunkimaastot? On olemassa tietyt lempparipaikat ja reitit, jotka voitaisiin kiertää monta kertaa päivässä. Ohjaus on kova ja pettymys suuri kun lenkittäjän suunta viekin johonkin muualle. Välillä olen inhottava koiranomistaja ja pidennän lenkkiä kääntymällä risteyksistä johonkin muualle kuin kotiinpäin ja sekös Iiro-herraa potuttaa. Siskonsa Lilla on onneksi sen verran höveli, että tulee kiltisti perässä. Toisaalta Lilla ei niin edes lenkeistä perusta, sille riittäisi ihan hyvin oma takapiha. Takapiha-ulkoilun jälkeen voikin sitten köllötellä sängyssä tai mieluusti vaikka jonkun sylissä. 

Aamupalavartio.

Ikä (10 vuotta) on tainnut tehdä myös sen että aamuherätykset merelle kalaan eivät enää kiinnosta. Kun kalastajan kello aamuviideltä herättää, esittää meidän taloudessa aika moni nukkuvaa.

Omia persoonia on koirat siinä missä ihmisetkin. 

Kahvihetki kotona. Männyn siitepölyt jäi pyyhkimättä terassin pöydältä.