Paluu arkeen

Olipa ainakin kelien puolesta hienoin juhannus vuosiin. Ja muutenkin kyllä. Keskikesän juhla meni pitkälti saaressa levätessä ja nauttiessa. Juhannusajelulla käytiin silti tietysti rysällä - vain katsomassa. Juhannuskalaa saatiin riittämään kaikille halukkaille ja itsellekin jäi vielä graavattavaa sekä juhannuspäivän siikakeiton aineet. 

Juhannuksen tiivistänee parhaiten kuvapläjäys, olkaa hyvä.

Naamat näkkärillä.

Taustalla siintää Rauman satama.

Nurmesluodon Pinokarissa törmättiin lampaisiin. 

Harvinainen havainto mustasta pantterista.

Kalastajakin ehtii joskus istua.

Väsynyt juhannuksen viettäjä.

Arkeen palattiin maanantaina ja säätiedotuksia katsellessa todettiin parhaaksi, myös eläinten kannalta, pysytellä saaressa (kun se nyt kerran on mahdollista). Koti mantereella rivitalossa kuumenee näillä helteillä melkoisesti ja mukavampi on olla saaressa, jossa merituuli sentään vähän puhaltelee. Täältä pääsee kuitenkin näppärästi kalojen kanssa kaupunkiin, jossa on siis kalankäsittelytila ja kylmiö. Kaloihin tarvittavat jäät saadaan saaressa säilymään vanhassa kalapaljussa (ei kuitenkaan siinä missä kalastaja juhannuksena vilvoitteli) ja niitä saa tuotua kylmäboksissa kaupungista suhteellisen helposti lisää.

Minäkin, varsinainen tietokonevelho, sain vanhan macbookkini toimimaan mökillä. Kirjoitushommat sujuu siis myös täällä. Ja kirjoitusmaisemat on tietysti ihan mahtavat. Kunpa tähän saisi vielä taustanauhan yhdistettyä. Pesistään lähteneet tiaisten ja kirjosiepon lapsukaiset nimittäin sirkuttaa saaren lepissä nytkin koko ajan. Itsenäistä elämää opetellaan. Ja Iiro-koiraa vähän ärsyttää. 

Kirjoitusmaisemat. Yhdestä koirasta näkyy vähän selkää.

Kalastuksellisesti näyttää siltä että lohikausi alkaa täällä olemaan pikkuhiljaa ohi. (Olkaas hereillä Oulu, ne on nyt siellä.) Lohien koko on pienentynyt ja kaloja tulee jo selvästi vähemmän. Tyytyväisiä ollaan silti saaliiseen tähän mennessä. Maanantaina saalista oli rysissä sen verran, että saatiin mukavasti tehtyä filettä, kuutiota ja lusikkalihaa valmiiksi pakastimeen muun muassa matkailusaarten tarpeisiin. Ja nyt loppuviikosta kalaa on myös muille lähikalan kavereille. Pahempia pyydysvaurioitakaan ei juhannuksena onneksi sattunut, vain yhden rysän aita oli poikki. Juhannuksena niitä vaurioita vaan saattaa sattua, kun huviveneillä  ovat liikkeellä myös ei niin tottuneet/taitavat/merikelpoiset kuskit.

Paluu arkeen.

Vakumointihommat.

Luonnonvarakeskuksella on muuten meneillään kiinnostava tutkimus ponttoonirysistä vapautettujen lohien eloonjäämisestä Pohjanlahden rannikolla. Linkistä pääsee lukemaan lisää ja Heikkikin (http://sakl.fi/merkillisia/) tutkimukseen osallistujana kirjoittelee (tuttuun tapaa hieman sarkastisesti) blogissaan projektista. Aika moni ammattikalastaja osallistuu muiden töidensä ohella vastaavanlaisiin projekteihin, koska halu kehittää ja myös pelastaa oma ala on suuri.

http://sakl.fi/luonnonvarakeskus-tutkii-ponttonirysasta-vapautettujen-lohien-eloonjaamista-pohjanlahden-rannikolla/

Hommia, hommia.

Kalastajan seuraava projekti on rysien ylösnostaminen. Se on tarkoitus aloittaa siika- tai ns. projektirysästä. Rysä aitoineen nostetaan ylös, tuodaan ihan rantaan asti, pestään, kyllästetään ja lasketaan sitten projektiin liittyvän laukaisulaitteen kanssa takaisin. Heinäkuu pitää muutenkin usein sisällään huoltohommia, rysien pesua ja osin pakkaamista ensi kesää odottamaan. 

Mutta vielä hetki jatketaan lohien kanssa. Kesääkin on vielä jäljellä. Ja paljon aikaa tehdä uusia suunnitelmia sekä päivittää vanhoja. Siinä samalla nautitaan näistä maisemista. Tai minä, ja luulisinpa että ainakin Arttu-kissa myös, nautitaan.

Kissa katollaan.

Voiko hienompaa olla?