Juttuja kalastajasta

  

Iiron ekoja ahvenenkalastusreissuja kymmenen vuotta sitten.

Ihan ensimmäiseksi maininta tämän ja menneen viikon julkkiksista. Ensin Iiro pääsi Pro Kalan Vedestä ruokapöytään -sarjan julkaisuun esittäytymään osana kalan arvoketjua. Ihanan jutun kirjoitti Iidaliisa Pardalin. Tällä viikolla vielä kalastaja itsekin esiintyi taas paikallislehti Länsi-Suomessa. Esillä ollaan siis. 

Ohessa linkki Iiron juttuun: https://www.prokala.fi/kalan-arvoketju-esittaytyy-iiro-laivakoira/

Kalastajastakin on muuten aikoinaan tehty juttu Pro Kalan julkaisusarjaan, ohessa linkki siihenkin. 
https://www.prokala.fi/kalan-arvoketju-esittaytyy-jarno-aaltonen-rannikkokalastaja/

Länsi-Suomi 14.7.2020

Tässä tulee nyt kuitenkin ne 10 asiaa kalastajasta. Nämä ovat ihan hajanaisia faktoja ja minun näkökulmastani katsottuna ja kirjoitettuna. Kaikki on tietysti hyväksytetty kalastajalla itsellään. 

Kalastusrintamalla on edelleen siinä mielessä hiljaista, että menossa on edelleen lohirysien huolto. Painepesuri on käynyt mökkinaapureiden riemuksi rysäaitoja pestessä. Yksi rysä on vedessä vielä, mutta senkin ylösnostaminen odottaa tuuletonta keliä. 
Merimetso-asia on tällä hetkellä sen verran "tapetilla", että se vie kalastajan aikaa niin puheluiden, sähköpostien kuin tapaamistenkin muodossa. 

Pesuhommissa.

1.  Kalastajalla on toinenkin työ kalastuksen lisäksi. Sitä tehdään tällä hetkellä 50 prosenttisesti, mutta talvella täysiaikaisesti. Koulutuksena on sairaanhoitaja ja työ on ensihoitajana Satakunnan pelastuslaitoksella ambulanssissa. Työvuorot (1 vuorokausi töitä ja 3 vapaata) mahdollistavat kalastuksen. 

Tämän lisäksi kalastaja on tehnyt töitä aikanaan (sairaanhoitoalan lisäksi) muun muassa päiväkodissa ja telakalla. Sukutaustaa kalastukseen ei ole, joten oppi on hankittu itse, samoin kuin kalavedet ja kalastustukikohta. Kaupunkikalastajaksikin voisi kai tituleerata kun koti on kuitenkin melkein keskustassa.

Arkistokuvaa.

2.  Maailman huonoin nimi- ja kasvomuisti; ei kannata ihmetellä jos ei kalastaja moikkaa vaikka on nähty aiemmin tai vaikka kalanmyynnin yhteydessä. Nimet eivät myöskään jää päähän tai vääntyvät johonkin muuhun muotoon. Kalastaja itse sanookin että apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään. Ja Rauma kun on pieni paikka.

Lehteen on päästy useasti. Kalastaja Aaltonen alkaa olla Raumalla tuttu.

3.  Kalastaja on aika perusraumalaiseen tapaan pelannut jääkiekkoa - maalivahtina. Varhaisilta peliajoilta on peräisin lempinimi Pulla, joka on jäänyt elämään ja jota kalastaja saattaa joskus totella (tietäjät tietää). Terkkuja vaan entisille pelikavereille ja valmennettaville. Peliura loppui Turussa 2000-luvun alussa, kun polvet oli tarpeeksi monta kertaa tähystetty. Tämän jälkeen tehtiin hetki valmennushommia jääkiekon parissa, mutta kalastus vei lopulta ajan niiltä. Tämä sopii minulle erittäin hyvin, ihan tarpeeksi tuli kylmissä jäähalleissa istuttua. Mieluummin istun (kylmässä) veneessä. 
Ja täytyy kyllä vielä sanoa, että myös jääkiekon seuraaminen on tainnut kalastajalta jäädä, ainakaan televisiosta meillä ei sitä katsota. 

Kaffepulla ei näy kuvassa.

4.  Kalastaja on melkoinen karkkihiiri. 400 gramman karkkipussi häviää kitusiin tosta noin vaan. Lemppareita on kaikki sekalaispussit: ässämixit, remixit, aakkospussit ja vastaavat. Ja suklaasta Tupla.
Olenkin oppinut että avattua karkkipussia ei kannata jättää mihinkään lojumaan, jos haluaa itse siitä vielä syödä. Tai vaihtoehtoisesti omat karkit tai muutkin herkut kannattaa pitää piilossa tai syödä salassa. Tämä kaikki täydellä rakkaudella tietysti. Kalastajalla tuntuisi olevan myös tarkka hajuaisti karkkien suhteen. Salaa syönti pitää tehdä todella salaa. 

5.  Fingerpori, se on suosikki. Kalastajan työporukan whatsApp-ryhmässä vaihdetaan erinäisiä Fingerpori-strippejä varmaan useampia päivittäin. Niistä löytyy muutenkin aina aiheeseen kuin aiheeseen sopiva. Fingerpori-huumori taitaa olla lähellä Kummeli-huumoria, sillä sekin kolahtaa. 

6.  Kalastajaa ei kiinnosta autot, mopot, moottoripyörät tai muut sen tyyppiset asiat. Kalastuksessa on tietysti käytössä monenlaista moottoria tai konetta, mutta niissä tärkeintä on se, että ne toimivat, ei niinkään se kuinka tehokkaita tai hienoja ne ovat. Moottorit ja koneet siis helpottavat työntekoa ja jos niissä ilmenee joku vika, ne viedään huoltoon. Ei siis edes yritetä korjata itse. Venekin on tietysti työväline ja sen takia vähän isompi että kyytiin mahtuu tavaraa ja se jaksaa kantaa. Ei sillä rehvastella. 
Yhteiselomme alkuaikoina kalastajalla oli monta vuotta valkoinen Mitsubishi Colt ja sillä ajettiin niin kauan kunnes se ruostui miltei puhki. Hyvä ja legendaarinen auto. 

Vuokko on uusin hankinta, teetetty varta vasten sopivaksi.

7.  Näin vaimon näkökulmasta kalastaja on uskomattoman sinnikäs ja sisukas. Se näkyy myös tässä merimetso-asiassa, johon olen päättänyt olla puuttumatta sen enempää. Itselle tärkeää asiaa ajetaan sinnikkäästi ja päämäärätietoisesti. Soittamista ei pelätä, tarpeen vaatiessa puhelu lähtee niin kaupunginjohtajalle kuin kansanedustajallekin. Sinnikkyys näkyy yleisestikin tässä kalastusasiassa. Kaikki on pitänyt opetella itse ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ei kirvestä ole heitetty kaivoon. Tämä vahva halu puuttua epäkohtiin on näkynyt myös kalastajan toisessa työssä. Minulla on tapana murehtia etukäteen ja jäädä tuleen makaamaan, kun taas kalastaja menee, sanoo ja tekee.

Verkostoitumista ja vertaistukea.

8.  Edelliseen liittyy se, että kalastaja on hyvä puhumaan ja useinkin pyörittämään asiat hyödykseen. Sosiaaliset verkostot ovat laajat moneen suuntaan. Kalastaja on varmaan eroaa tässä mielessä myös monesta muusta kalastajasta. Asioita ei jäädä itsekseen murehtimaan vaan käytetään rohkeasti verkostoja hyväksi ja pyritään hakemaan asioihin ratkaisua. Ja uskalletaan kysyä apua ja neuvoa.

Enemmän ekstrovertti kuin introvertti siis. 

9.  Kun kalastaja lepää, hän nukkuu. Missä vain ja milloin vain. Nukahtaminen tapahtuu hetkessä. Varsinkin jos on hyvin ravittu. Kainalokaverina on tietysti Lilla. Molempien suosikkihetki päivästä taitaa olla päikkärit. Ja illallakin Lilla nukahtaa kalastajan kainaloon sänkyyn. Vaikka kalastajan perheessä on aina ollut kissoja (ja kanoja, ankkoja, lampaita, viiriäisiä ym.), koirat taitavat tällä hetkellä olla enemmän sydäntä lähellä.

Inkkaripäällikkö ehtii joskus lenkille.

10.  J. Karjalaisen vanhempi tuotanto on kalastajalla hallussa. Sanotaanko että J.Karjalaisen Electric saunasta taaksepäin. Musiikki ei ehkä ole niin tärkeää kuin minulle, mutta suomalainen uppoaa paremmin. J.Karjalainen ja Eppu Normaali, siinä ne ikisuosikit. Autossa soi aina Ylex, joten kaikki uudempi musiikkikin on hallussa. Viimeisinpänä ihmetyksen aiheena on ollut Tuure Boeliuksen uusi kesäkumi-biisi. Miksi sitä soitetaan Ylexällä tosi vähän ja vanhojakin enemmän? 

10.+  Juomasuosikit Ananas light, Lidlin limuvissyt ja alkoholijuomista raitalonkku, Hartwallin Original Long Drink.

Pauloitushommissa.

10. ++  Kalastaja osaa pauloittaa verkkoja, niin käsin kuin koneella. Samalla tyylillä onnistuu myös muun muassa rysäaidan korjaukset.

Tämä taitaa olla 1990-luvun loppupuolelta, ahventa yritetään.

Toivottavasti luit ja hämmästyit. Ja toivottavasti kalastaja on nyt inhimillisempi ja tutumpi. Tällaisia me ollaan, erilaisia, mutta yhdessä täydennetään kai toisiamme vai mikä se klisee olikaan?