Juttuja minusta ja vähän meistä

Kalastuksessa ollaan parhaillaan tavallaan kausien välissä. Lohikausi on täällä lounais-Suomessa lopuillaan, rysiä aitoineen roudataan rantaan ja huolletaan. Tuulet pitävät tällä hetkellä huolen aikatauluista eli taas kerran kytätään sitä vähätuulisempaa hetkeä tavaroiden ylösnostamiselle ja rantaan kuljettamiselle. Tuntuu että keleissä mennään tällä hetkellä äärestä laitaan - välillä tuulee ja sataa, kun taas seuraavassa hetkessä aurinko saattaa paistaa kuumastikin. Helteet on tosin kaukainen muisto vain kun lämpömittari näyttää +13 c. Heinäkuussa. 
Aamut ja illat näyttäisivät olevan parhaita kalastajan tämänhetkiselle työlle. Rysärallin lisäksi aikaa olisi kiva löytää myös ahvenverkoille. 

Sinne sitä tavaraa alkaa taas kertymään.

Ajattelinkin tässä kausien välissä kertoa vähän jotain itsestäni, kun ei kai se rysävehkeistä täyttyvä laituri ole loputtoman kiinnostava kohde. Työtä siinäkin toki riittää; veneellä edestakaisin ajamista, tavaran (painavat ankkurit, aidat, narut, pöntöt, liput, merkit, rysähäkit) pakkaamista veneeseen tai hinaukseen ottamista ja veneestä taas laiturille siirtämistä. Sen jälkeen saakin ryhtyä huolto- ja korjaushommiin. Niitä kuulemma tänä vuonna riittää.

Tässä tulee siis valikoidusti 10 asiaa minusta.

1.  Tämä ei ole mitään uutta, mutta olen siis kaupallisen kalastajan vaimo enkä kalasta itse. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa osallistunut vähän enemmän tähän mieheni kalastusbisnekseen muun muassa pakkaamalla kalaa ja toimimalla apuna myynnissä. En haaveile kalastajaksi ryhtymisestä vaan haluan olla avuksi siinä missä voin ja katson pystyväni. Haluaisin myös jotenkin tuoda tätä kotimaista kaupallista kalastusta, siihen liittyvää työmäärää ja kommervenkkejä paremmin ja kansantajuisesti esille. 

2.  Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja valmistunut 2000-luvun alussa Turun Yliopistosta pitkähköksi (köhköh) venyneiden opintojen jälkeen Suomen historialta. En oikein osannut päättää mitä opiskella ja niinpä opintorekisteriotteessa on vähän kaikkia historian aloja, museologiaa ja kansatiedettäkin. Gradun tein kuitenkin Suomen historialle Rauman puhtaanapidosta ja uuden terveyskäsityksen vaikutuksista vuosina 1880-1917. Ja täydet sivuaineopinnot suoritin taidehistoriasta. Opettajan opintoja en suorittanut ja haaveilin kai työurasta museossa tai kulttuuritoimessa. 

Museohaaveilua Wäinö Aaltosen museossa.

3.  En ole tehnyt kesätöiden tai museoharjoittelun lisäksi päivääkään töitä niin sanotusti omalla alallani vaan ollut töissä myyjänä vaatekaupassa ensin Turussa ja sittemmin Raumalla. Myyjän urani aloitin monien muiden opiskelijoiden tapaan Turun H&M: lla eli tuttavallisemmin henkkamenkassa. Ja siinähän kävi niin kuin sanotaan eli työ tekijäänsä opettaa. H&M oli minun myyjäkouluni. Terkkuja vaan kaikille henkkamenkan nykyisille ja entisille myyjille; kivaa, mutta välillä kovaa. Ihmisistä oppii kyllä myyjänä paljon.
Tällä hetkellä olen kauniisti sanottuna töiden välissä.

4.  En ole Raumalta kotoisin, mutta Rauma on tosi jees. Tänne muutettiin jääkiekon, venepaikan, kalastuksen, halvempien asuntojen ja työn perässä. Kalastajan kotiseudulle kuitenkin palattiin. Täältä on löytynyt jo kaksi kivaa kotia, uusia ystäviä ja mökkisaari, ihan vaan muutamia mainitakseni. Jääkiekkohommat on (onneksi) unohtuneet. Vuosia raumalaisena on takana reilut 15 eikä muualle muutto tällä hetkellä kiinnosta. Ehkä se eläkeasunto Turusta sitten joskus.

Tosi jees Rauma ja Syväraumanlahti.

5.  Rakastan eläimiä. Erityisesti sydäntä lähellä ovat kissat ja koirat. Jos vain olisi rahaa, tilaa ja mahdollisuuksia, voisi meillä olla näiden nykyisten 2 koiran ja yhden kissan lisäksi ainakin toinen kissa ja kolmas koira. Vähintään. Kalastaja on onneksi tässä se järjen ääni. Olen myös eläinteni suhteen ehkä liiankin tunnollinen, pidän huolen muun muassa riittävistä lenkeistä, huomiosta, yksinolon pituudesta ja huolestun yli kaiken jos karvakaverilla näyttää olevan terveysongelmia. En olisi mitään ilman näitä eläimiä ja kevyesti voisin olla (tai olen) hullu kissa- ja koiranainen.

Arttu Perkule.

Ihanat tyypit rannalla.

6.  Rakastan  myös kirjoja ja lukemista. Kalastaja taas ei ehdi (tai jaksa) lukea. Välillä makuuhuoneessa palaa valo lukemiseni takia kuulemma liian myöhään. Luen vähän laidasta laitaan, enemmän ehkä ulkomaisia kirjailijoita kuin kotimaisia ja toisaalta dekkareita harvoin, jos lainkaan. Romaaneja enemmän kuin tietokirjoja ja niistä historiallisia ehkä enemmän kuin nykyaikaan sijoittuvia. Ja koska en ole kirjallisuuden erityistuntija tai opiskelija, tietyt klassikot jätän suosiolla kirjaston hyllyyn. Kirjoissa haluan päästä toiseen maailmaan, joten liian realistinen tai ahdistava ei myöskään uppoa. Tämän takia Tara Westoverin "Opintiellä" jäi esimerkiksi kesken.
Erityisen hyvä ja mieleen jäänyt lähiaikoina luettu kirja on Mia Kankimäen "Naiset joita ajattelen öisin" tai vanhemmista luetuista Donna Tarttin "Tikli". Pidän myös kirjoista esineinä, haaveissa olisi kunnon kirjastohuone. 

Ja Saara Turusen Rakkaudenhirviö muuten, ai että!

7.  Kirjoihin liittyy ehkä myös se, että pidän kirjoittamisesta, se on suhteellisen helppoa ja kiinnostavaa, mutta en harrasta sitä mitenkään paljon tai aktiivisesti. Tämä blogi on tällä hetkellä se, missä toteutan kirjoitushommia.

8.  Meillä täällä kotona soi aina musiikki tai vähintään radio. Mökilläkin on usein radio päällä ja kanavana tietysti Ylex. Alunperin radio oli Iiron pentuaikojen kaveri, mutta jäi siitä jokapäiväiseen käyttöön. Spotify soi paljon, olen luonut kymmeniä soittolistoja, mutta silti aika usein kuuntelen muutamaa "tähtilistaa". Musiikki ei ole kuitenkaan mitään taustahälyä, vaan sillä on iso merkitys. Olen ehkä vähän erityisherkkä ja musiikilla on iso merkitys tunne-elämälleni ja fiiliksilleni. En kuitenkaan itse soita mitään tai koe osaavani esimerkiksi laulaa. Linkkinä Spotify profiilini

Tämän hetken soitetuimpia.

9.  Ollaan kalastajan kanssa aika erilaisia, vaikka horoskoopit onkin molemmilla vesimerkkejä. (Joo, uskon vähäsen horoskooppeihin.) Minä olen haaveilija, hyvä laiskottelemaan, suunnittelemaan tekemisiä ja vain olemaan. Sohva ja Netflix kutsuu TOSI usein. Olen myös tällainen hienohelma (arkajalka) ballerina, joka tykkää kivoista vaatteista, meikeistä, korviksista sekä kaikesta muustakin kauniista ja päivä Grundenssin kurahaalareissa tuntuu siksi aika tylsältä. Kalastaja sen sijaan on kova tekemään töitä eikä pienestä lannistu. Hommat tehdään aina loppuun oli sitten yö tai päivä eikä haasteita pelätä. Netflix ei ole se juttu, mutta onneksi elokuvatkin vapaahetkinä kiinnostaa. Ensin tehdään kuitenkin työt - ilman taukoja (ja ilman apua) mahdollisesti. 

Minä olen myös enemmän yksilöurheilija, ihan harrastustenkin puolesta, terveisin entinen jumppatyttö-ballerina, nykyinen joogi ja aikuisballerina, kalastaja taas on kunnon joukkuepelaaja, entinen jääkiekkoilija, jonka mielestä kuntosalilla voisi käydä yhdessä. 
Kun yhteisiä vuosia on kuitenkin takana reilusti yli 20, on kulmat hioutuneet ja toisen jutut tunnetaan sekä hyväksytään. Ja onhan meillä tosi hauskaa yhdessä. 

Arkistokuvaa ensimmäiseltä yhteiseltä myyntipäivältä vuodelta 2019.

10.  Ja viimeiseksi vielä asia jota nolostelen ehkä eniten. SUURI PALJASTUS. 
Minulla on ajokortti, mutta en ole ajanut autoa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Raumalla etäisyydet on niin lyhyet että pyörällä tai kävellen pääsee joka paikkaan. Tietysti omaa lähtemistä vähän rajoittaa, kun on julkisen liikenteen tai muiden kyytien varassa kauemmas lähtiessään. Ja kalojen kuskaamisessa saattaisi käyttökelpoisesta ajotaidosta tietysti olla hyötyä. En koe kuitenkaan kärsiväni tästä ajotaidottomuudestani ja se ehkä ärsyttää muita enemmän kuin itseäni. Tunnustan suoraan pelkääväni ajamista ja uskon olevani vain vaara liikenteessä. 

En muuten aja paattiakaan, hehe.

10.+  Eikö tykkäämisjutut ole aina kivoja ja kiinnostavia? Tykkään siis kaiken edellä mainitun lisäksi suklaasta (erityisesti Fazerin), karkista, sipseistä, kauraleivästä, kurkusta, pastasta, uusista perunoista, pekonista, kuohuviinistä, kahvista, jääkahvista, kahviloista, museoista, taidemuseoista, vanhoista taloista, ihmisten kyttäämisestä, Länsi-Suomi lehden tekstaripalstasta, kukista ja kasveista, mutta en puutarhanhoidosta, lintujen seuraamisesta, koirien kanssa lenkkeilystä, vaatteiden silittämisestä ja erilaisten asioiden spekuloinnista. Kalastajan kanssa yhdessä tykätään mökkeilystä, saarielämästä, merellä olosta, veneilystä, mökillä saunomisesta, kotona olosta, hyvistä (sota)elokuvista, Kummelista, hyvästä ruuasta, sushista, viinistä, oluesta, Ingmanin creamy jäätelöistä, kummi- ja ystävien lapsista, vaikka ei omia olekaan, autolla lenkkeilystä, terassilla istumisesta, omasta ajasta, kalastusrajoitusten ja paikallisten kalastusjäärien manailusta. 

Perus.

10. ++  Lapsena olin ujo ja edelleenkin koen olevani  introvertti niinkuin koirammekin. Lämpenen kaikelle uudelle ja uusille ihmisille hitaasti. Ja koirat ehkä vielä hitaammin. Nyt jännitän että olen paljastanut jo liikaa.

No man is an island, mutta välillä voi tuntua siltä.

Tässäpä nämä kalastajan vaimo tutuksi -faktat. Seuraavaksi takaisin kalastusaiheisiin tai ehkä jopa 10 faktaa kalastajasta. 

Kysymykset ja kommentit otan ilolla vastaan!