Konttorihommista ja kirjoista

Ehdittiin sentään heinäkuun puolella terassille. Muullekin kuin omalle.

Heinäkuu alkaa olla taputeltu, mutta kalastuksessa ei vieläkään lomailla. Harvassa taitavat olla ne ammattikalastajat, jotka ehtivät kesäaikaan lomaa pitää. Ainakaan mitään viikkoa pidempää. Paras loma-aika kalastuksessa on ehkä tammi-helmikuu. Silloin saa kyllä sitten lähteä aika kauas jos haluaa nähdä ja tuntea auringon lämmön. Myönnän, että tämä harmittaa välillä. Siksipä meidän kesäiset lomareissut kutistuu parin päivän autoiluiksi lähiseudulle. Ja se tämän kesän reissu on muuten vieläkin tekemättä.

Kuvaterveiset kalastajan toimistolta.

Heinäkuussa muu Suomi lomailee, mutta se tarkoittaa sitä että kalalle on kysyntää lomalaisten ruokapöydässä tai esimerkiksi meillä nyt matkailusaarten ravintoloissa. Saa huutaa hep, jos on käynyt Kylmäpihlajassa tai Kuuskajaskarissa lohisoppaa syömässä. Se mitä meillä on tähän aikaa tarjota on pakastettu kala (tuoreena vakuumiin pakastettu toki), koska lohikausi loppui jo aiemmin, mitään hellesiikaa ei enää kalasteta ja ahvenverkot on pysyneet säkeissä. Tämä kalan saatavuuden kausivaihtelu tuli esille pihakirppis-tapahtumassa, jossa muuten savulohi teki hyvin kauppansa. Siellä aika moni kyseli tuoretta kalaa, silakkaa ja ahventa. Niitä varmaan mökkiverkoilla saattaa saada, mutta ammattikalastajan ei ole mitään järkeä niitä tähän aikaan vuodesta edes yrittää pyytää. Tai siis ahventa toki, sieltä missä sitä löytyy. Täällä ei. Suomen ammattikalastajanliiton sivuilla tietoiskussa hienosti sanotaan, että pyydetty kala on aina nimensä mukaisesti pyydetty, ei saatu tai otettu. 
http://sakl.fi/miksi-kalaa-ei-aina-ole-saatavilla/

(Pertti Jarlalle kiitos Fingerporeista)

Kalastuselämään kuuluu paljon myös muuta kuin itse kalastusta ja merellä oloa. Pyydysten huoltaminen on tietysti iso työsarka, mutta paljon aikaa menee myös niin sanotuissa konttorihommissa. Kirjanpito pitää tietysti tehdä ja saalisilmoitukset. Jokainen kalastaja taitaa pitää omanlaistaan sääkalenteria ja kirjaa saaliiden määrästä ja niihin liittyvistä olosuhteista. Sitten on vielä kaikki mahdolliset hakemukset esimerkkinä vaikka hyljesietokorvaus tai meillä nyt ajankohtainen Mobiiliin hyljekarkottimeen liittyvän apurahan hakeminen. Haku hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamien saalisvahinkojen korvaamiseksi on määräaikainen, joten hereillä pitää olla. Nämä kaikki on mahdollista tehdä sähköisesti, mikä on tietysti nykyaikaa, mutta vaatii myös opettelua ja järjestelmien hitauden tai pätkimisen sietämistä. Eikä se taida ihan joka pojalta muutenkaan kovin helposti onnistua. Nimimerkillä koneen ääressä hikoilua katsellut. 
Nostan kalastajalle kyllä hattua siitä, että on osittain ulkoistanut kirjanpidon. Maksaahan se toki, mutta maksaa myös vaivan. Tulee ainakin tehtyä kaikkien sääntöjen mukaan ja helpottaa elämää kummasti. 

Takapihan schipperkepatsas.

Mitäs muuta elämässä on meneillään juuri nyt? Hiljaiseloa kaupungissa. Viikon verran ollaan taas nautittu juoksevasta vedestä, suihkusta ja sähköstä (ja koirat kaupungin hajumaailmasta) mutta vähän alkaa tuntumaan siltä että mökkielämäkin saattaisi vaihteeksi kutsua. Elokuussa illat alkavat pimenemään ja sehän tuo ihan oman tunnelmansa saarielämään. Mökille virittämistäni monista aurinkokennovaloistakin alkaa olla oikeasti jotain iloa (ja valoa). Illat lyhenee, mutta sehän on vain hyvä syy nauttia kynttilävalosta  ja mennä ajoissa nukkumaan. 

Suosikkivuodenaikani ovat kevät ja syksy, joten oikeasti vähän odotankin jo niitä kirpeän kuulaita syksyisiä päiviä. Kuulun myös niihin ihmisiin, joiden mielestä vuosi alkaa syksystä, silloin voi ihan uudella energialla lähteä uutta kohti, oli se sitten työ, harrastukset tai koulu. Ja syksy on myös siiastusaikaa. Ja siianmäti-aikaa, ai että! 

Siinä se on - VIIMEISET ankkurit ja tyhjät ananas lightit.

Sillä aikaa kun kalastaja on puuhastellut (EDELLEEN) ankkureiden parissa, olen minä kasvattanut yöpöydän kirjapinoa. Kirjasto on kyllä ihan mahtava laitos ja Raumalla erityiskiitos täytyy antaa Pyynpään kirjastolle. Sieltä tekee aina hyviä löytöjä. Olen löytänyt lähiaikoina monia sellaisiakin kirjoja, joita olen jo kauan ajatellut lukevani. Ja ihana henkilökunta on vielä plussaa. Kuvan kirjojen lisäksi yöpöydällä on tällä hetkellä Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan viimeisimpänä julkaistu Kuun sisar. Taitaa olla kirjaston varatuimpia, joten on kiireellisimpänä lukulistalla. Tämä kirjasarja herättää monenlaisia mielipiteitä ja tunteita - mahtaako kaikki pitää kirjallisuutena lainkaan? Minä kuitenkin pidän, onhan toki kevyttä, mutta pitää sisällään myös monenlaista historiatietoa. Tarinankerrontaa vailla vertaa tai satuja aikuisille sanon minä. 

Kirjoja ja kaffetta.

Hei ja musiikkipuolella Taylor Swiftin uusin on kyllä kaiken hypen ja hehkutuksen arvoinen. Juuri sopiva elokuun pimeneviin iltoihin.