Kyllästyshommia, retkiä ja merimetsoasiaa

Ristinperä.

Tällä viikolla on kyllästetty rysiä, nukuttu aamuisin pitkään, levätty noin muutenkin, saunottu ja tehty iltalenkki lähisaareen sienien toivossa. Sieniä ei löydetty kuin muutama hassu kanttarelli (jäljistä näki, että joku muukin oli jo käynyt samoilla apajilla), mutta saatiinpa koirat väsytettyä tunnin metsälenkillä niin että seuraava päivä meni niilläkin levätessä. 

Vanhaa niittymaisemaan ja laidunta Reksaaren Ristinperässä.

Reksaaresta löytyy kyllä monenlaista maastoa.

Kalastajan toiveesta tähän väliin kuva, josta näkyy missä asiassa Rauma on tällä hetkellä ykkösenä Suomessa. Ei hyvä. Tämä jos mikä herättää taas keskustelua ja änkyröintiä moneen suuntaan. 

Ai niin ja käytiinhän viime viikonloppuna sentään pikaisella päiväreissulla Säpin majakkasaarella Eurajoen saaristossa. Kiva luontokohde ja majakasta hienot näkymät. Jopa korkeanpaikankammoinen kalastaja uskaltautui majakkaan, kun oli kuulemma tarpeeksi paksut seinät. Mufloneihin ei törmätty. 

Aiemmin ollaan käyty Isokarin majakalla, joka on myös hieno kohde. Siellä saaren läpi kulkevalla luontopolulla näkee monenlaista ja majakka on esimerkiksi Säpin majakkaa isompi. Isokarin saarella on myös upeaa kivirantaa. 

Selkämerellä.

Repussa retkieväät.

Majakka ja pihapiiriä.

Määrätietoinen askel.

Näkymää majakan ikkunan takaa. Ulkotasanteelle ei saanut mennä. Ei sillä että olisin uskaltanut edes.

Ulkmerel

Misä avaran taeva all

levi aukki meri

tyhi horisont.

Seilavap pilve

siniselt taeval

pitkis jonois

ja meri

o siniseve

ko sinine

ei ols siält kiirutt poies.

Ko harmap pilve

hohtava hoppia

siliä harmasse merehe

hiljasus o suur ja harras.

(Tapio Koivukari: Viäläk teil se paatt o.)

Reposaaren metsästäjien käytössä oleva vanha luotsitupa Säpissä.

Luonnon ihmeitä - hepokatti. Eikä ollut maantiellä poikittain.

Toni Mufloni.

Heikin (ja Salokankaan muun perheen) kanssa grillattiin makkaraa.

Salokankaan Tommin silakkapaatti Merinalla mentiin Säppiin.  

Ei retkeä ilman selfietä.

Rysien kyllästämisestä sen verran, että se on kyllä suttuista hommaa. Punaista väriä on joka paikassa ja koirat plus muut eläimet on parasta pitää pois paikalta. Rysien kyllästäminen kuitenkin lisää niiden käyttöikää ja parantaa myös saalista kun rysä pysyy kauemmin ja paremmin puhtaana. Nyt kyllästetyt rysät menevät seuraavaksi siianpyyntiin. 

Tavaraa menossa käsittelyyn.

Rysäverkot on isossa sammiossa, johon kyllästysainetta pumpataan letkun avulla.

Aggregaatti ja uppopumppu laulaa.

Kyllästetyt rysät levitetään kuivumaan ja toivotaan ettei yksikään eläin ota niitä makuualustakseen. 

Punaiselle värjätty kalastaja.

Koirien hommat täällä saaressa on vähän erilaisia kuin kotona. Ilo pitää ottaa irti pienestäkin. Hälytyksen saattaa aiheuttaa varikset tai rannassa puhiseva joutsen. Arttu-kissa nauttii batmanin hommista kivellä tai saaren pusikoissa ja äänistä päätelleen myös toivottua saalista eli hiiriä on saatu. 

Bongaa musta kissa. 

Hälyyyytys!

Ja hälytykseltä samassa jonossa takaisin.

Pikaretkellä Kylmäpihlajan aaltoja ihmettelemässä.

Tuttu kotisatama ja Rauman kiikartorni.

Neiti kesäheinäkin on jo ihan höpsähtänyt täällä mökillä, ruohonkorsi suussa päivystetään terassilla. 

Tällainen viikko kuvina tällä kertaa, jännityksellä jäädään odottamaan joko merimetso-asiassa vihdoin jo päästäisiin jotenkin muutenkin eteenpäin kuin pelkästään keskustelemalla. Sen sanon, että kalastaja on kyllä tässä asiassa erittäin aktiivinen. Tämä jos mikä on hänen sydäntään lähellä.