Perheenjäsenemme merimetso

Siellä se siintää, merimetsosaari Rauman satamassa.

Pakko kai niistä merimetsoista on jotain kirjoittaa, sen verran paljon ne ovat olleet esillä tässä perheessä viime päivinä. Olen vähän tarkoituksellisesti vältellyt aihetta, koska haluaisin tietysti pysyä objektiivisena (mikä ei tässä tilanteessa ole mahdollista) enkä mielestäni myöskään tiedä tai jaksa paneutua asiaan tarpeeksi. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin että merimetsot ja niihin liittyvät keskustelut ovat melkeinpä perheenjäseniä ja siksi kyllä iso osa tätä kalastuselämäämme. Eipä niiltä mustilta linnuilta voi välttyä myöskään mökillä tai muualla Rauman saaristossa. Sen verran runsaslukuisena ne siellä lentelevät ja kivillä siipiään tuulettavat. Euran/Säkylän Pyhäjärvelläkin ensimmäisiä tiedustelijoita on jo nähty.

Rysän korjaushommia.

Merimetso-projekti on ollut muutenkin tämän hetken suurin työsarka. Kalastaja itse väittää jopa lomailleensa, mutta lomailuksi ilmeisesti lasketaan myös pyydysten pesu ja korjaaminen. Toisaalta on ehditty myös ajella saaristossa tai toisin sanoen kalastaja on ajeluttanut minua ja koiria. Kaikissa Iiro-koiran suosikkipaikoissa on ehditty käymään; juotu siiderit rantakalliolla Kuuskajaskarissa, syöty mustikoita Reksaaressa ja Maanpäässä, käyty moikkaamassa poneja Päivärannassa ja muita veneilijöitä Levätyksessä sekä vietetty kivoja hetkiä tulevan kalastavan schipperken Ulpun kanssa. Seuraavaa kautta eli syksyn siiastusta odotellaan ja sivukorvalla kuulin, että jopa tällä viikolla jo saattaa ensimmäinen siikarysä mennä veteen. Syksyn siikakausi on sen verran lyhyt, että aikainen aloitus ei haittaa. 

Korvat hulmuten lempihommissa.

Ulpun söpö pylleröinen ja hämmentynyt Iiro.

Ahvenesta on tullut kyselyjä viime päivinä. Sitäkin on joku kuulemma näiltä Rauman vesiltä saanut ja lähiaikoina jopa hyvinkin. Se hyvin ei välttämättä tarkoita silti sitä, että ammattikalastajan kannattaisi verkkojaan laskea. Ahvenen määrä jää luultavasti kuitenkin sen verran pieneksi, että se ei kannata taloudellisesti. Parempi käyttää aika ja energia johonkin muuhun, josta on hyötyä tulevalla kaudella. Suomen Ammattikalastajaliiton sivuilla on valaiseva tietoisku, joka koskee juuri tätä taloudellista kannattavuutta. Kalan hinnan muodostumisen osana on tietysti myös kalastajan tekemä työ ja siihen kulutettu aika.

Maistuisi se ahven minullekin, mutta enpä silti ole lähtenyt verkkoja laskemaan tai onkea virittelemään, hehheh. Jätetään se ahvenen kalastus suosiolla muille mökkiläisille.

Elämää kalastajan (miehen) kanssa.

No jos nyt niihin merimetsoihin. Raumallahan on tällä hetkellä Suomen suurin merimetsoyhdyskunta. Viimeksi laskettu pesämäärä on 3600. Keskustelu aiheesta paikallisissa medioissa (ja Facebook-ryhmissä/profiileissa) on ollut vilkasta ja paikallislehdet ovat tehneet useita juttuja aiheesta. Kalastaja itse teki kuntalaisaloitteen jo vuoden 2019 heinäkuussa ja on ollut asiassa todella aktiivinen. Raumalla tilanteeseen liittyvät myös suuremmat kuviot, sillä merimetsojen pesäsaari on satamalaajennuksen tiellä eikä kyse ole siis pelkästään kalastajien elinkeinosta. 

Nyt merimetsojen saalistuksesta on saatu uudenlaista tietoa, kun aiheeseen liittyen julkaistiin Luonnonvarakeskuksen ja Jyväskylän Yliopiston selvitys siitä että merimetsojen saalistus voi todellakin vähentää ahvenkantaa erityisesti pesimäalueiden lähistöllä. 
Tutkimuksia merimetsoista ja niiden vaikutuksista ympäröivään luontoon, sekä mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan, löytyy internetin syövereistä vaikka kuinka jos vain jaksaa haeskella ja selailla. Näitä käytetään ahkerasti nettikeskusteluissa, ihan vaan kiinnostuneille tiedoksi.

Täällä tilanne on tällä hetkellä se että paikallinen Eurajoki-Lapinjoen kalatalousalue tavoittelee poikkeuslupaa 5000 merimetson metsästyksen sallimiseksi. Lupaa haetaan keväästä 2021 alkaen. Taustajoukkoihin on saatu myös paikallisia kansanedustajia ja toiveissa tietysti on että jotain konkreettista saataisiin vihdoin aikaan. Siis käytännön toimia, ei pelkkää sanahelinää ja raporttia toisensa perään. Yhtään työryhmää ei enää kannata perustaa suunnittelemaan, käsittelemään tai muuten vatvomaan asiaa. 

Tässä puussa ei ole lunta.

Merimetsoon liittyvissä nettikeskusteluissa vastakkain näyttävät olevan aktiiviset luonnonsuojeluihmiset, joille ihminen on suurin haittaeläin, sekä varsinkin Raumalla kalastajien lisäksi aktiiviset saaristossa ja merellä liikkujat sekä mökkiläiset. Raumalla merimetsosaaret ovat lähellä kaupungin keskustaa ja saaristo niin pieni, että haitat näkyvät (ja haisevat) rannoilla liikkujillekin. Olen vähän kalastajaa kritisoinut siitä, että onko pakko aina änkyröidä, väitellä ja käyttää tajuttomasti aikaa Facebookissa kinasteluun, mutta toisaalta asiaa pysyy siten myös esillä. Itse pysyttelen kyllä erossa kaikista keskusteluista enkä edes lue kalastajan kommentteja. Mielelle ja yöunille parempi, ja terveellisempi, niin. Vielä toistaiseksi ei ole ollut mitään ikävää yllätystä postilaatikossa, mutta se on huomattu jälleen kerran että apinan tuntee kaikki mutta apina ei tunne ketään. Jännä juttu kyllä esimerkiksi nuo Facebook-keskustelut, miten pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään ja kuinka kauan asiasta jaksetaankaan vääntää.

Arttu vähät välittää merimetsoista.

Näillä ympäripyöreillä ajatuksilla elokuun viimeinen viikko käyntiin. Viikonloppuna onkin jo venetsialaiset ja toivon mukaan sää sallii isompienkin tulien polttamisen. Saaressa on nimittäin iso kasa muun muassa keväällä karsimiani tyrnejä poltettavana. Niistä saa kunnon roihun!