Arkea

Myyntikelpoisia siikoja.

Siikaa on tullut ja sitä on myyty. Siinä kuluneen viikon puuhat tiivistettynä. Kalastajan aika on siis kulunut merellä rysien tyhjennyksessä ja rannalla siikojen perkauksessa. 

Tästä lähti ensimmäinen myyntikerta.

Kalanmyyntiin liittyen muuten yksi juttu, johon olen myyntiapulaisena kiinnittänyt huomiota. Aiempina vuosina kysyntää on ollut kokonaiselle siialle, nyt näyttäisi että myös valmis filee kiinnostaa kovasti. Filee onkin kyllä helppo kun ei tarvitse sotkea omaa keittiötä suomuilla (ne muuten liimautuvat joka paikkaan) ja kalastajalta homma sujuu sutjakasti ja vielä niin, että kalasta jää jäljelle jotain. Mietinpä tässä kuitenkin, että aiemmin myynti-ilmoituksissa on taidettu tarjota vain kokonaista kalaa. Nyt on mainittu erikseen myös filee. Hinnalla ei näytä olevan juuri merkitystä, siis siinä mielessä, että fileestä ollaan valmiit myös maksamaan kokonaista kalaa enemmän. Tietysti.

Saaren syksyä.

Kesäinen mökkielämä alkaa melkein tuntua jo kaukaiselta muistolta, kun syksy tuli vähän yhtäkkiä ja yllättäen. Tänään lenkillä tarvittiin jo sormikkaita. Toisaalta kaupunki- ja kotielämä on pitkän mökkikesän jälkeen kivaa. Se jotenkin kuuluu meidän vuodenkierrossamme syksyyn ja talveen. Minulle henkilökohtaisesti tietyt rutiinit täällä mantereella luovat turvaa ja kertovat taas paluusta niin sanottuun normaaliin arkeen. Koiralenkit, harrastukset, kauppareissut, työt, siivouspäivät, leipomishommat, kirjastoreissut, viikonloput, kalanmyynnit, tietyt viikottaiset tv-ohjelmat, lauantain ekstraherkut ja viikonloppuviinit. Vaikutuksensa on silläkin, että meillä mökki on vaatimaton ja pieni, sähköä, vettä tai varsinaista lämmitystä ei ole ja syksyllä tulee kyllä tarve olla lämpimässä ja myös vakituisemman sisäelämän alettua vähän isommissa neliöissä. Itse saarenkin neliöt käyvät syksyllä ahtaaksi, sillä vesi on silloin usein ylhäällä ja piha pienenee.

Keväällä kaikki on taas melkein niinkuin uutta. Pitkän talven jälkeen mökille ja saareen pääsyä odottaa ja juuri se odotuksen tunne sekä uuden kauden suunnittelu on parasta. Kaikki ne kevään värit, valot ja tuoksut, kaiken vaaleanvihreän ja uudesti kasvavan ihmettely. Kalastuksessakin lähdetään joka kevät puhtaalta pöydältä. Vaikka pyydyspaikat saattavat olla vuodesta toiseen samat, saaliit, ja jopa olosuhteet, ovat uudet ja ennalta arvaamattomat. Syksyllä ilmenee jo turnausväsymystä, ainakin minulla. Ilmassa on haikeutta jälleen yhden kesän ja mökkikauden päättymisestä ja seuraavaan vaiheeseen eli arkielämään rivitalokodissa haluaisi vaan siirtyä mahdollisimman nopeasti. 

Mies ja rysä.

Tämä kevät ja kesä on kuitenkin ollut meidän mökkielämässämme ihan ainutlaatuinen. Saaressa ollaan oltu enemmän kuin koskaan ja kausi aloitettiin jo aikaisin keväällä. Tuskinpa toista tällaista ihan heti tulee. Ihmeellinen vapauden kesä tällaiselle yli nelikymppiselle. Mökkielämä on jotenkin niin ekstraa ja välillä on vaikea nauttia vaan olemisesta ja aikatauluttomasta haahuilusta, joka minulle mökkeilyyn ja saarielämään olennaisesti kuuluu. Toista se on kalastajalla...Voikohan tästä päätellä että elämä saaressa on minulle yhtä juhlaa ja välillä on kiva palata arkeen? Hmm. Kyllähän siellä saaressakin ihan normaalia elämää vietetään, ei siellä joka päivä skumppalasia kallistella. 

Erityisen ihanaa tänä syksynä on ollut palata tanssisalille, siellä kun keskittyminen on pelkästään tekemisessä ja ajatusten juoksun saa katkeamaan. Ja tunnin jälkeen mieli on selkeä ja kroppa ihanasti rennoksi liikutettu. Syksy ja iltojen pimeneminen antaa myös tavallaan oikeuden hiljentää vauhtia, levätä ja vaikka katsoa hyvällä omallatunnolla leffoja ja sarjoja. Kesällä on pakko mennä, nauttia, kokea ja ainakin yrittää ottaa kaikki irti vuodenkierron valoisimmasta ajasta. 

Ai että kyllä vaan niin tykkään (kevään lisäksi) syksystä. 

Tyyntä myrskyn edellä Otanlahdella.

Kalastaja ei ihan vielä hiljennä tahtia, vaikka sanoikin tässä jo että kohta pääsee salille. Toistaiseksi salitreenit tehdään kuitenkin veneessä ja kalapajalla. Myöhemmin syksyllä on tiedossa vielä emokalan pyyntiä Kokemäenjoella. Siitä tuloksena on toivottavasti keväällä kalanpoikasia. Kalastajalla on omat ajatukset myös mökillä olosta. Kaikista hienointa siellä taitaisi olla jollakin syksyisen synkeällä myrskysäällä. Ja yleensäkin syksyllä. Muutamana syksynä kalastaja onkin nauttinut jonkun pätkän laatuajasta koirien kanssa saaressa ja minä olen nauttinut patterien lämmöstä kotona. Mökkijoulua on myös ehdotettu . Se on toistaiseksi toteuttamatta, koska, noh, lämmityskysymys, kylmyys, kosteus ja vesiasia. Muutamia hyviä tekosyitä mainitakseni.

Päivystäjä.

Tänään on torstai ja parhaillaan kuunnellaan Aila-myrskyä ja jännitetään kuinka kasassa, solmussa ja sekaisin kaikki meressä olevat rysät ovat. Hommia on tulossa, se on varma jos tuuli on puuskissa ollut yli 30 m/s. Toivotaan vain ettei tule suuria aineellisia vahinkoja.

Bonuskuva tulevasta kalakoira Ulpusta ja kalastajasta projektirysällä.