Siikarysällä

Seuraava kalastuskausi on parhaillaan alkamassa ja näin syksyllä se tarkoittaa siian kalastusta. Syksyn siikakausi on kalastuelämässämme se taloudellisesti toiseksi paras kausi. Lisätienestiä saa syksyllä myös siian mädistä. Rauma on myös vähän sellainen hullu siikakaupunki, täällä saa siian hyvin kaupaksi ja moni taitaa sitä jo odottaakin.

Lähdön seuraaja.

Kalastaja on jo saanut kaksi siikarysää veteen ja kolmannen laskua valmistellaan. Aika hyviä tuulia on nyt ollut rysien laskua ajatellen. Minäkin pääsin mukaan (kun lupasin pysytellä pois jaloista) yhden siikarysän laskuun. Kalastaja hoitelee laskuhommat rutiinilla ja kaksi tyyppiä veneessä sohlaamassa samojen köysien kanssa olisikin liikaa. Ajatuksia lukevalle venekuskille voisi ehkä olla tarvetta tai mahdollisesti toiselle veneelle, josta laskettaisiin tavallaan rysän toinen puoli. 
Siikarysän verkon silmäkoko on lohirysän silmäkokoa pienempi ja ei kuulemma mene niin helposti sekaisin tai solmuun ja helpottaa näin ollen laskuhommia. 

Olipa kyllä silmiä avaavaa päästä mukaan. Samalla tuli kuvattua, mutta myös kuunneltua ja seurattua tarkemmin tehtyä työtä. Kalastajasta näkee ettei ihan ensi kertaa olla enää matkassa ja homma sujuu rutiinilla. Apukeinoja on selvästi mietitty. Se, miten vene on pakattu, on kohtalaisen tärkeää. Näin kaikki sujuu jouhevasti eikä turhaan sähläämiseen kulu enää aikaa. Voin vain kuvitella kuinka vaikea se ensimmäinen laskukerta on joskus ollut, kun itse en oikein hahmottanut mitään ennen kuin näin rysän "valmiina". Kalastajan mukaan kaikki ei nyt mennyt suoraan ihan kuin Strömsössä, kun tuuli vähän painoi huonosta suunnasta, mutta amatööri ei huomannut suurempia ongelmia. Muutama sadattelu sentään kuului, mutta harvinaisen vähän niitäkin. Hikeä sentään valui. Yhteensä rysän laskuun kului aikaa reilut 3 tuntia. Aika tehokasta toimintaa.

Musta tuplalippu siintää vedessä.

Rysän laskun yhteydessä tuli ilmi myös se miten huonosti osa vesillä liikkujista ilmeisesti tunnistaa merellä näkyviä kalastukseen tai pyydyksiin liittyviä merkkejä. Tai ehkä kyse on myös piittaamattomuudesta tai jopa kiusanteosta. Laskun aikana peräti kaksi venettä aikoi ajaa narujen yli merkeistä huolimatta. Merkkeinä on siis tuplaliput ja hyvin näkyviä valkoisia "pönttöjä". Selityksenä oli se, että tästä moni oikaisee ja toisella samantyyppinen selitys yleisestä väylästä. Veneessä on kuitenkin ohjain jota voi kääntää ja kaksoislippujen näkyessä ne kuuluukin ohittaa ulkopuolelta. Eikä rysää todellakaan laiteta mihinkään merkitylle väylälle (paikkaa varten on kaupungin lupa) ja se, että näin tästä on aina oikaistu, on aika kehno selitys siinä vaiheessa kun kirvoittelet luvallisen rysän naruja potkurista. 

Ehkä helpoin avata reissua kuvien keinoin. Vähän faktaa kuitenkin vielä rysän laskusuunnasta. Maa-aita ja häkki tulee laskea länsi-lounas-suunnassa, muuten kalaa on kuulemma turha odotella. 

Kuva on ensimmäisen rysän laskureissulta, mutta tältä näyttää vene hyvin pakattuna.

Aamukymmeltä otettiin häkki hinaukseen ja lähdettiin lyhyt matka kohti rysäpaikkaa.

Täsä me ny ollaa.

Liput ja pöntöt.

Maa-aidan kiinnittäminen Partiokarin nurkilla.

Ja siitä sitten vaan vene liikkeelle, aita suoristuu melkein itsestään.

Taaempana näkyvät "möhkylät" ovat osa rysää, potkut ja ne avattiin myöhemmin.

Tällaisilla ankkureilla rysä ankkuroidaan ja kiristetään paikalleen.

Työturvallisuus?

Rysän häkki oli kauempana ankkurissa odottamassa, että muu rysä saadaan ensin paikalleen.

Rysähäkki kiinnitetään muuhun rysään modernisti nippusiteillä.

Taustalla näkyy Rauman satama.

Kiinnitys kävi näppärästi ja työhön sopiva vene tietysti auttoi asiaa.

Häkki valmis laskettavaksi.

Ja häkkikin tietysti ankkuroidaan paikoilleen. 

Valmis!  Push up-rysän häkkiosan ponttooneista on ilmat päästetty pois ja sen yläkaaret jäävät näkymään pinnalle. Nyt eikun siikaa odottamaan.

Siinä vielä päivän sykkyrä ennen lopullista ankkureiden kiristysajoa.

Viimeksi taisin haaveilla myös komean venetsialaiskokon polttamisesta. Toiveeni toteutui, kaikki tyrnit saatiin poltettua ja myös saaresta kaadettuja kuolleita leppiä. Niistä saatiin jopa kahden päivän roihut. Kalastajassa nimittäin asuu pieni pyromaani, joka rakastaa isoja tulia. Vaikeuksia tuottaa usein polttamisen lopettaminen - aina tekisi mieli lisätä vielä yksi puu. 

Olipa muutenkin komeat kesänpäätösjuhlakelit. Ulkokynttilöitäkin sai poltettua, kun kerrankin saaressakaan ei tuullut liikaa ja terassilla tarkeni vielä hyvin istua.

Parempi överit ku vajarit. Taustalla häärii itse pyromaani.

Matereeltakin näkyi tulia.

Myös naapurilla oli hienot tulet.

Eikä se kesä ihan vielä tunnu päättyvänkään lämpötiloista päätellen. Merivesikin on vielä melkein 18 asteista. Ehkä se syksyn tuntu on jo kuitenkin viileissä öissä ja nähtävästi kuivuudesta putoavissa lehdissä. Saas nähdä kuinka kauan siikaa saa nyt odottaa, kun vedet ovat vielä noinkin lämpimiä.

Upea elokuun lopun kuutamo Karvatin takana.