Grande finale

Syväraumanlahti marraskuussa.

Marraskuu. Tänä vuonna se on ollut pimeä. Osittain sen takia Iiro sai takapihalle oman pihavalon. Hieno, eikö? Ja valaisee samalla vähän naapureidenkin näkymiä. En varsinaisesti ole mikään lumen fani, mutta kyllä tätä maisemaa nyt lumi kaunistaisi ja valaisisi. Varsinkin kun viime talvi oli mikä oli. Täällä lounaisrannikollahan ei ollut lunta lainkaan. Eikä meressä jäätä. Ja kyllähän pikkupakkanenkin kelpaisi tämän jatkuvan kosteuden ja mustuuden sijaan.

Iiron "pissavalo". 

Kalastajan hommista emokalan pyynti alkaa olla tältä vuodelta paketissa. Kalastajan omana tavoitteena oli 250 siikaa ja siihen ilmeisesti päästiinkin. Ihan kaikkia ei luultavasti saada lypsettyä, mutta kokonaisuudessaan hautomoon mahtuu kuulemma 240 kalan mädit. Pitkiä päiviä ja viikonloppuhommia on tehty tässä projektissa sämpyläeväiden ja kahvin voimin. 

Grande finale on koittanut myös syksyn siikakaudessa. Tai ei se ikinä mikään kovin grande ole, sillä kauden loppu hiipii vähitellen. Siian tulo ei lopu yhtäkkiä vaan hiljalleen vähentymällä. Viimeisen kahden rysän ylösnosto on seuraava homma ennen kauden "virallista" päätöstä. Niiden nostossa ei ole tarvinnut pitää kiirettä, koska kelit on pysyneet lämpiminä eikä ole ollut pelkoa meren jäätymisestä. Kalaahan niissä ei juuri ole ollut. Tai jos on, niin lähinnä pieniä, pois päästettäviä siikoja. Hyljekarkotin on osoittanut toimivuutensa, sillä hylkeistä ei ole ollut merkkejä tai havaintoja. Nyt Harjavallan projektin  loputtua nousee rysät ylös. Vuoden loppu myydään mätiä ja siikaa pakastimesta.

Mökkirannassakin näyttää nyt marraskuiselta.

Kalastajan vaimolla alkaa siis kohta suorastaan luksusajat, kun miestä alkaa näkyä kotonakin ehkä enemmän. Salitreenit kuulemma odottaa, mutta onhan se kuitenkin lyhyempi aika kuin koko päivä merellä. Firman pikkujoulutkin on jo suunnitteilla ja niistä saattaa myöhemmin tulla kuvamateriaalia. Tokihan sitä kaikkea veneen korjausta ja rysän parannusta on tiedossa, järjestöhommien lisäksi, mutta kuten sanottu, erilaista kotielämää kuitenkin kuin kalastuskaudella. 

Pinossa nyt.

Marraskuun pimeydessä kalastajan vaimonkin on helppo pitää vapaa-aikansa täytenä kasvattamalla kirjapinoa tai paremminkin pitämällä se tasaisen korkeana. Yhä vain jaksan kiitellä suosikkiani Pyynpään kirjastoa - siellä on muun muassa loistava uutuushylly, josta tarttuu melkein aina jotain yllättävääkin mukaan. Netflixin kutsuun ei ole ollut vaikeuksia vastata, varsinkin kun The Crownista saatiin vihdoin uusin, neljäs kausi ja jouluhömppäleffoilla saa aivot narikkaan. Jouluhömpästä voi muuten Netflixistä suositella myös teinisarja Dash and Lilyä. Ja kohta voi viritellä tähdet ikkunaan ja alkaa fiilistellä joulua ihan kunnolla.

Arttu nautiskelee kotielämästä.

Jännä nähdä millainen ja kuinka pitkä tästä talvesta tulee. Viime keväänä kalastuskausi aloitettiin normaalia aiemmin ja koko talven vähän poltteli merielämä, kun meri ei kerran jäätynyt. Blogissa saattaa kirjoitustahti harventua, ellei kalastaja nyt jostain syystä innostu vaikka talvikalastuksesta tai jostain muusta merkittävästä projektista. 

Välillä olo on kuin Ruttuvaarilla Muumilaakson marraskuu-kirjassa.