Kalakeittoa ja pentujuttuja

 

Helmikuu. Talvikuukausi. Ja tänä vuonna vielä luminen ja jäinen. Jää tekee hyvää kalavesille ja puhdistaa myös mökkirantoja. Pakkaslukemat ovat pysytelleet täällä länsirannikolla ihan siedettävinä, toivottavasti ei enää yli kahdenkymmenen miinuksen mennäkään. Aurinko alkaa jo pikkuhiljaa lämmittää päivisin. Sen huomaa varsinkin valokatteen päällä olevasta lumikasasta, jonka pinta laskee aurinkoisina päivinä. Ihanaa, että valon määrä on jo lisääntynyt ja kevättä kohti mennään taas. 

Rauman viljasiilot näkyvissä.

Meidän eloa piristää nyt myös pikkuinen koiranpentu, Maisa-tyttönen. Iiro voi tosin olla eri mieltä tuosta piristämisestä. Setämiehellä on sopeutumista, mutta se oli Iiron luonteen tuntien tiedossa. Ajan kanssa varmasti huomaa, että on se pikkusisko ihan siedettäväkin, mutta nyt on parempi että Maisa pysyttelee vähän etäämpänä. Arttu-kissa taitaa paremmin jo alkaa hoksata mahdollisen leikkikaverin. Ja aina voi hypätä karkuun jos hampaat käy liian tiukasti takajalkaan kiinni. Maisa on tosi rohkea, reipas, seurallinen (tarranauha), toistaiseksi kiltti ja söpö tyttö. Sylikoirasta haaveltiin ja näyttää että sellainen myös saatiin. Rodultaan Maisa (Mahdoton Day in the Sun) on tietysti schipperke ja lähtöisin Henriikka Toikan Mahdoton kennelistä Vihdin Tervalammelta. Täältä voit lukea vielä schipperkestä ja sen historiasta maailmalla ja Suomessa.

Nyt se nukkuu, uskaltanen tutkailla.

 

Hetki saadaan vielä odotella, että päästäisiin yhdessä veneilemään. Maisa kävi kuitenkin jo kalastajan kanssa hallilla vähän hommissa, paulottamassa rysäverkkoja. Hyvä tutustua välineistöön jo nuorena, ei tule sitten järkytyksenä olla kalavehkeillä täyteen lastatussa paatissa. Mökille varmaan päästään jäitä pitkin käymään kunhan pakkaset vähän hellittää. Maisa reppuun ja menoksi. Kerran jo käytiinkin ja Iirolla riitti saukkojen jäljissä ja jääaukoissa ihmettelemistä. Tyypit oli laskeneet Karvatista (seurakunnan omistama saari) mäkeä alas ja retkeilleet Reevinkarin rantakiville. Kalastaja ei ollut tästä niin mielissään; sumppuun ei kaivata keväämmällä saukkoja aterioimaan. Jäälle pääseminen on kuitenkin ihan parasta! Varsinkin kun viime talvena tämä huvi jäi kokonaan välistä. Iiro tykkää kun saa juosta töpöhäntä suorana ja tuohan se mukavasti vaihtelua normaaleihin lenkkireitteihin. 

Parasta!

Saukkojen aukko jäässä.

 

Reevinkarin talvea.

Nyt helmikuussa oli myös kansallinen kalakeittopäivä. Viime vuonna nautiskeltiin madekeittoa ravintolassa, mutta tänä vuonna tehtiin ihan perinteistä siikakeittoa kalastajan vaimon tapaan. Siihen ei tarvita muuta kuin perunoita, pari sipulia, kalaliemikuutio (laiskan kokin hommia), siikaa, kuohukermaa ja tilliä. Mausteeksi maustepippureita ja suolaa. Porkkanoita voisi myös laittaa, mutta tällä kertaa niitä ei huomattu ostaa. Hyvää oli ja edullista. Todella hyviä keitto-ohjeita oli kalakeittopäivän tiimoilta esillä, mutta koska keitonteko oli kalastajan vaimon kontolla, jäi erikoisemmat sopat taas kokeilematta. 

Ei ole keitosta kuvaa, mutta Maisasta hommissa kyllä.

Kalastaja on jatkanut helmikuussakin välineistön huolto- ja korjaustöitä. Kovasti ilmeisesti tekisi mieli jo merelle ja kalastamaan, kuulemma pitkästä aikaa. Välineistö alkaa olla nyt toivotunlainen ja kivoja uusia sekä vanhoja projekteja tiedossa, joten uutta kalastuskautta odotetaan innolla. Uutena projektina lähdetään kokeilemaan pienimuotoista silakankalastusta, silakkaverkkojen ravistelukone on jo hankittuna ja muutamia verkkoja. Tähän vielä meneillä olevaan talvikauteen mahtuu myös totuttelemista Selkämeren Ammattikalastajat ry:n puheenjohtajuuteen ja Teams-kokouksiin. Meillä tekniikan kanssa pärjätään, mutta monille muille kalastajille tässäkin on omat haasteensa. Käytäntö opettaa, mutta luulenpa silti, että ammattikalastuksen parissa palataan mieluusti takaisin ihan kasvokkain tapahtuviin kokouksiin, jos ja kun se taas vaan on mahdollista.

Tältä näyttää Teams-kokous pentuperheessä.

Jos helmikuusta jotain muuta nyt vielä jää mieleen, niin se on taatusti ns. case Hätälä, mutta enkä parempi etten puutu tässä siihen nyt enempää. Ja hei, tämä video kannattaa katsoa! Ei liity Hätälään mitenkään, vaan Toivosen lähikalaan. Ammattikalastaja Saija Toivonen kertoo tällä videolla työpäivästään ja muutenkin kala-asioista. Ja ihan vaan vinkkinä: heillä on itsepalvelumyymälä Sumppu Mynämäellä jo avoinna. 

Iiron laatuaikaa.