Maaliskuussa odotellaan

Fiilistelyä.

Takatalvi tuli ja siirsi kauden aloitusmietteet hetkeksi vielä syrjään. Tai kalastajalla ei nyt niin kiire vesille ole tainnut ollakaan, kun pyydyksiä on vielä vähän korjaamatta ja Rönnqvistin moottorikin on huollossa. Minä se jo fiilistelin lempivuodenaikaani kevättä ja kuuntelin hurmiossa mustarastaan varovaista kevätlaulua Iiron kanssa lenkkeillessä. Mutta kuten Heikki sanoi, se on kaksi tai kolme viikkoa ja sitten menox! 

Innolla odotetaan mitä pikku-Maisa sanoo veneilystä. Soutuveneellä päästään varmasti piakkoin tekemään pehmeä lasku veneilyyn. Maisan äiti ei kuulemma innostu vedestä tai uimisesta, joten sekin kiinnostaa, riittääkö Iiron esimerkki Maisan merielämän rohkaisuksi. Iirohan putosi ensimmäisellä venereissulla pentuaikoina vahingossa liukkaalta kalliolta mereen (tietysti), mutta se ei ole aiheuttanut traumoja. Maisan menoa seuranneena ennustan edessä olevan ainakin yhden syrjähypyn paatista laiturin sijaan veteen. Niitä sattuu Iirollekin vielä välillä. Koska saares eka!

Jo pääsis soutuveneellä.

Hallilla on siis korjattu push up -rysää ja sen korjaus alkaa olla loppusuoralla. Rysä on nyt kiinnitetty vanteille ja kalapesä värjätty/myrkytetty. Tässäkin mielessä ollaan kohta jo valmiita kauden aloitukseen. Nyt vaan toivotaan ettei korona aiheuta esimerkiksi liikkumisrajoituksia, sillä se vaikeuttaisi kevään kalanmyyntiä huomattavasti. Kysyntää kalalla selvästi on. Harkintaan täytynee ottaa esimerkiksi drive in- kalanmyynnin suunnittelu. Kausi kuitenkin alkanee tutusti särjenpyynnillä ja siitä ei kuluttajille myytävää vielä tule.

Rysä vanteilla.

Kalapesän värjäys.

Hallin vuokraus on kyllä maksanut itsensä takaisin.

Maaliskuun alussa julkaistiin mielenkiintoinen juttu siitä, miten jopa 90 prosenttia suomalaisista luulee, että merilohi on kalalaji. Iso osa suomalaisista ei tällä perusteella siis tiedä, että kaikki kaupoissa myytävä Norjasta tuleva lohi (nimillä merilohi, Norjan lohi, Norjan merilohi ja Jäämeren lohi) on kasvatettua, vaan luulee syövänsä villiä kalaa. Lajeina on kuitenkin olemassa vain lohi ja kirjolohi. Tästä pääset lukemaan artikkelin aiheesta. Kalankasvattajaliitto esittää, että tämä markkinointiharha saa suomalaiset olemaan vaatimatta norjalaisen kasvatetun kalan tilalle kotimaista. Tutkimusten mukaan kuitenkin 86 prosenttia suomalaisista haluaisi syödä enemmän kotimaista kalaa. 

Samaan aihepiiriin liittyen voin suositella myös Yle Areenasta Voiko tätä syödä -ohjelman jaksoa kalaan liittyen. Siinä käsitellään muun muassa geenimuunneltua lohta ja suomalaista kalan kiertovesikasvatusta. Pistää miettimään, eikö?

Arkistokuva villistä suomalaisesta lohesta. Tätä kuvaa vähän kritisoitiin,
mut eiks ol hyvä? Nuori kalastaja.

Viimeisen kuukauden aikana elämä on pyörinyt aika pitkälle erään pennun ympärillä. Raskasta, mutta kivaakin. Välillä sekoillaan huolella ja välillä nukutaan. Kakkaa ja pissaa on jännissä paikoissa ja kaikki huushollin nurkat on kohta nakerreltu. Täytyy kyllä sanoa, että Maisa on myös tuonut valoa tähän koronan valtaamaan elämään. Vienyt ajatuksia muualle. Myös kalastajalle "puppe" on tärkeä ja heillä tuntuu olevan erityinen suhde. Sanonkin, että kalastaja on Maisan kulta, niin hyvin heillä menee yhteen. Ehkä minä saan sitten kiusat, koska myös hermot menee helpommin. Ja tähän se hikinen hymiö. Iiron kanssa Maisalla menee koko ajan paremmin, kunhan oma rauha taataan kummallekin ja oppivat tuntemaan toistensa ärsytyskohdat. Iiro on tyytyväinen, kun omat rutiinit; aamu- ja iltalenkit, iltapäiväpäikkärit ja ruoka-ajat toistuvat edelleen tutusti ja turvallisesti. Ja Maisan pitäisi vaan oppia myös se, että Iiro on pomo. Valitettavasti.

Kalastaja ja kaksi puppea.

Näköala Rauman Maanpäästä.

Blogin kirjoittelua tulee näillä näppäimillä vuosi täyteen. Raumalainen rannikkokalastusvuosi on siis kertaalleen käsitelty. Toivon, että löydän kiinnostavia aiheita jatkossa ja lukijoitakin vielä riittäisi. Vähän hintsusti on palautetta tullut, mutta jos blogin tilastoja on uskominen, niin lukijoita kuitenkin on. 

Tavoitteeni osallistua kalastukseen enemmän on toteutunut osittain ja siinä määrin kun taitoni riittävät. Vakituista työpanostani ei ole edes tarvittu. Talvikaudella osallistuminen tarkoittaa muutenkin ehkä enemmän kuuntelua kuin aktiivista toimintaa. Yritystoiminta tässä laajuudessa ei edes työllistä vakituisesti kahta henkilöä. 

Vuoden aikana on tapahtunut myös muutoksia. Yritystoiminnan muotoa vaihdettiin osakeyhtiöksi ja helmikuun lopussa kalastaja sanoi itsensä irti vakituisesta työstään. Nettisivut ja hieno yritysilme Pullan Kala Oy:lle odottaa vielä julkistusta. Minä löysin osa-aikaisen työn, joka on sopinut tämän hetkiseen olotilaan ja antanut aikaa ajatella sekä tehdä enemmän sitä mikä tuntuu oikeasti hyvältä. Vielä ei ole sitä unelmien työtä tai työpaikkaa löytynyt, mutta kaikki ajallaan kaiketi.

Loppuun maaliskuun biisivinkki eli mitä kuuntelin tänäänkin. Jotenkin sopii tähän aikaan.