Kevään kalastuskausi avattu

 

Kauden alkulastausta.

Kausi lähtikin jäiden hävittyä rytinällä käyntiin. Parisen viikkoa sitten taidettiin saada jo ensimmäiset suomukalarysät särjenpyyntiin ja nyt niitä on vedessä ennätykselliset kahdeksan. Vertailuna mainittakoon että viime vuonna särkeä pyydettiin viidellä rysällä. Kalastajahan sanoi itsensä irti pelastuslaitokselta, joten huhtikuun alusta on ihan virallisesti vain eletty ammattikalastajan elämää = pitkiä päiviä merellä ja saaressa.

Mallipoika.
Paitaa myös tummansinisenä ja vaaleanharmaana. 

Tässäpä samalla muuten myös linkki Pullan Kala Oy:n virallisiin nettisivuihin. Hienot eikö? Sivuilta löydät muun muassa kalastajan yhteystiedot ja linkin WhatsApp-ryhmään liittymiseksi. Siihen kannattaa liittyä, jos on kiinnostunut ostamaan raumalaista kalaa. Sitä kautta ilmoitellaan mahdollisista kalanmyynneistä lehtimainonnan ja sosiaalisen median lisäksi. Eikä kannata pelätä turhia viestejä, kommentointimahdollisuus on poistettu kaikilta muilta paitsi minulta ja kalastajalta. "Fanituotteet" eli T-paita kolmessa värissä, lippis kahdessa värissä ja kangaskassi, kaikki Pullan Kalan logolla, on jo tilattu, joten kesällä voi tunnustaa Rauman Lukon värien lisäksi myös Pullan Kalan värejä. Näistä varmaan tulee tietoa Facebookin tai Instagramiin, mutta minulle voi laittaa viestiä, jos jo kiinnostuit. Blogin etusivun sivupalkista löytyy profiilini ja sieltä sähköpostiosoite. Viesti löytää perille myös edellä mainittujen medioiden kautta.

Särkilastia.

Merellä on siis taas painettu pitkää päivää, että kaikki rysät on saatu pyyntiin. Tämän lisäksi kalastaja on kokeillut onneaan verkoilla pari kertaa ja valmistellut kahden Push up -rysän veteen laskua. Push up -rysillä pyydetään tähän aikaan vuotta siikaa. Toinen näistä mainituista rysistä on muuten hyljekalterillinen Luonnonvarakeskuksen projektirysä, joten projektit jatkuvat tänäkin vuonna. Verkkohommien saaliit on olleet melkein jo tuttuun tapaan pieniä ja menneet lähinnä omiin suihin. Olen sentään saanut lempikalaani kuhaa ja siikaa graavattuna. Haukea on sentään vähän tullut ja jokunen ahven. Särkirysistä saatiin myös muutamia silakoita ja pari norssia (kuoretta) omalle pannulle. Ruisjauhoilla leivitettiin ja voissa paistettiin - eipä ole paljon parempaa iltapalaa. Arttu-kissalle ei silakkaa edes tarjottu, sillä tiedossa oli että tämä kaupunkilaiskatti ei silakkaan koske. Olispa tarvinnut kokeilla tarjoilua soseutettuna Latz-pussista. 

Tänä vuonna on kokeilussa muutama uusi särkirysäpaikka. Yksi niistä näyttäisi ainakin heti osoittautuvan toimivaksi. Tekstaripalstan viestejä oikaistakseni haluaisin myös sanoa, että näistä rysistä ei kyllä kutuahvenia löydy. Saati ahvenia juuri muutenkaan. Särjelle ja lahnalle vannerysät toimivat hyvin, niin kuin kuuluukin. Rysä on myös siitä hyvä pyydys, että siellä kala pysyy hengissä, koska pääsee uimaan vapaasti. Tyhjennettäessä siis voi suorittaa valintaa ja päästään ei-toivotun saaliin elävänä pois. Rysien tyhjennykseen saa vapaasti lähteä mukaan katsomaan, mitä niistä löytyy. Ei ole salaista hommaa tämä. Rysä on muuten kalanpyydys, joka on ollut  Suomessakin käytössä jo 1500-luvulla ja säilynyt malliltaan muuttumattomana. Materiaalit tietysti ovat vuosien varrella kehittyneet. Kalastajalla on käytössään muun muassa Kivikankaan Easy-rysiä, jotka ovat hyvää luotolaista laatua.

Kuvassa isorysä kuivumassa Öregrundin saarella Larsmossa.
Kuvaaja T. H. Järvi, 1926, Luoto, Suomi. Kansatieteen kokoelma, Museovirasto.

Särkikausi on lähtenyt hyvillä saaliilla liikkeelle ja tällä viikolla ensimmäinen satsi särkeä ja lahnaa lähtee kohti Pielisen Kalajalostetta. Siellä laitetaan raumalainenkin särki purkkiin ja kauppaan. Kannattaa muuten kokeilla esimerkiksi Pielisen luonnonkalaa pizzassa tonnikalan sijaan. Toimii! Ja mikä sen parempaa kuin se, että voi korvata ylikalastetun tonnikalan kotimaiselle luonnonkalalla. Särkikalojen pyynnin myötä vesistöistä muuten poistuu rehevöittäviä ravinteita ja säännöllinen kalastus pienentää särkikalakantojen kokoa ja voi näin parantaa myös vedenlaatua. 

Aika iloisina ollaan.

Veneilykausi päästiin aloittamaan tässä samassa rytäkässä. Onneksi kalastaja ehtii kauden alussa vähän huviveneilemäänkin. Tai eihän ole veneilyreissua ilman jonkin pyydyksen tarkistamista (katso kuva). Maisan ensimmäinen veneilyreissu isommalla veneellä tehtiin jopa aika haastavissa olosuhteissa kovassa tuulessa ja veden roiskuessa. Alumiinivene Vuokko on nimittäin melkoinen roiskija. Eipä Maisa kuitenkaan kovasti tuntunut järkyttyneen aallokosta ja ja Iiro tykkäsi, kun heti ekalla reissulla suunnattiin yhteen suosikkipaikoista, Nurmeksen saaren Pinokariin. Lopputulos siis oli, että Maisa pysyi paatissa ja seuraavalla reissulla oli kiinnostusta jo istua Iiron kyljessä keulassa. 

Rysällä, lippu näkyy.

Pinokarissa.

Pari kuskia.

Mökkielämääkin aloitellaan pikkuhiljaa. Viime viikonloppuna siivosin mökin kesäkuntoon, mutta kylmältä tuntui vielä. Ensimmäiset yöpymiset taitaa tänäkin vuonna jäädä vappuun, ellei nyt mitään valtavaa helleaaltoa tule sitä ennen. Mukavaltahan se silti tuntui ja kalastajakin oli jokavuotiseen tapaan mielissään. Viikonloppuna moni muukin raumalainen näytti laskevan veneensä vesille. Merijakamon veneenlaskupaikalla taisi olla oikein ruuhkaa. Saman arvion heitti kalastaja ja kertoi veneilyn selkeästi lisääntyneen. 

Maisa löysi koiran parhaan paikan.

Raumalaisten veneilijöiden tavoin merimetsokin on tehnyt paluun Rauman vesille. Katsotaan mikä on pesien lukumäärä tänä vuonna ja miten paljon merimetsot verottavat kalansaalista. Kalastaja on pysynyt tässä asiassa aktiivisena ja Satakunnan Kansa teki aiheesta jutun (juttu on valitettavasti vain tilaajille).

Aikataulussa ollaan kalastuksen suhteen ja kyllähän se meni niinkuin Heikki sanoi. Se oli pari viikkoa ja menoks. Jännityksellä jälleen kohti lohikautta. Tänä keväänä ja kesänä onkin kaikkea uutta kivaa näytettävänä Rauman saaristossa pikku-Maisalle. Se tuo lisää iloa kesän odotukseen.

Ja toisenkin.