Ahvenen aikaa

 

"Kun tuuli käy lounaasta, voi helposti ruveta tuntumaan siltä, että päivä vaihtuu toiseen ilman muutosta ja minkäänlaista tapahtumaa, yötä päivää käy sama tasainen rauhallinen kohina. Isä tekee pöytänsä ääressä työtä koko ajan. Verkot käydään laskemassa ja kokemassa. Jokainen liikkuu ympäri saarta omissa askareissaan, jotka ovat niin itsestäänselviä ettei niistä puhuta, ei ihailun eikä myötätunnon toivossa. Koko ajan on vain samaa pitkää kesää, aina, ja kaikki kasvaa eteenpäin omaa tahtiaan." (Tove Jansson, Kesäkirja)  Ja yhtäkkiä on elokuu. 

Kalastuksen arkea on heinäkuussa ja vielä nyt elokuun alussakin olleet huoltohommat. 

Kesä on humpsahtanut ihan hetkessä ohi. Melkoinen kesä, kuuma, hikinen ja kiireinen. Juhannusta edeltävistä kalanmyynneistä selvittiin hengissä ja juhannuksena levättiin. Ei auta kuin kiittää kaikkia asiakkaita; niitä riitti ja kaikki tosi kivoja. Lohikausi alkoi hiipua ja heinäkuu menikin aika pitkälle pyydysten ylös nostamisessa ja huollossa. Tänä vuonna siihen rysien huoltoon on kuulunut paljon pesemistä ja värjäämistä, mikä on tarkoittanut kalastajalle hikisiä päiviä niin letkun varressa kuin suojaavassa toppapuvussa. Huoltohommat alkavat nyt elokuun tullen olla valmiita ja seuraavaksi valmistellaan siikarysät pyyntiin. Vesikin on viilentynyt, joten sitä siika-aikaa voi alkaa jo odotella.

Kauden viimeisiä lohia.

Heinäkuun loppupuolella alkoi kuulua huhuja, että ahventakin on näillä vesillä saatu, joten kalastaja tempaisi pitkästä aikaa verkot kyytiin ja lähti kokeilemaan. 

Ahvenen kalastuksessa on erityistä merkitystä on verkkojenlaskupaikalla ja jopa verkkojen pauloitustyylillä. Toiset laskevat verkot aamulla ja nostavat ne myös aamulla. Meillä suositaan tapaa, jossa verkot lasketaan illalla ja nostetaan aamulla. Ahven menee verkkoihin vasta aamulla ja veden ollessa viileää ei kalakuolemia pääse juuri syntymään. Kalastaja sanoo kuitenkin, että joistakin paikoista tulee kalaa paremmin illalla ja joistain taas aamulla. 

Parhaat ahvenen kalastuspaikat on etsimällä etsitty ja useamman vuoden yrityksen ja erehdyksen tulos. Verkot on pauloitettu aika tiukiksi, näin silmä madaltuu ja ahven ei pääse sekoittumaan verkkoihin pahasti. Verkko pysyy näin myös paremmin pyytävänä. Sanotaanko, että tähän hommaan tarvitaan oikeasti myös ammattitaitoa. 

Verkonlaskussa.

Kalastajan mukaan parhaita hetkiä kalastuksessa.

Täydessä lastissa.

Ja pitkästä aikaa ahventa tuli. Ja yllätyksenä myös kuhaa. Ahven meni ajanpuutteen vuoksi pyöreänä tukkuun ja kuhat fileenä pakkaseen. Toiveissa olisi, että ahventa saataisiin vielä omaan myyntiinkin asti ennen siikakauden alkua. Ahvenessa on vähän enemmän värkkäämistä, joten ajanpuute saattaa tässä tulla vielä vastaan.

Lohihommista vielä. Lohikausi oli täällä hyvä ja tavallaan ihan odotetun kaltainen. Monilla juhannuksen myrskyt sekoittivat pyydykset ja haittasivat lohenpyyntiä. Nähtävästi tänä vuonna lohi on mennyt kauempaa mereltä ohi, esimerkiksi Pietarsaaren seudulla lohisaalis on jäänyt minimaaliseksi ja kiintiöistä jäi paljon saamatta. Lohimerkkejä on myyty pohjoisemmaksi, jossa Perämerellä lohitilanne onkin ollut hyvä. Lohennousu Tornionjokeen on kuitenkin ollut ennätyksellinen. 

Suomen ammattikalastajaliiton sivuilla on hyvä kokoava kirjoitus tästä lohenkalastuksesta merialueella vuonna 2021. Siinä on tarkemmin kerrottu eri merialueiden tilanne tänä vuonna. Suomenlahdellahan lohikausi on tänä vuonna tosi jännä. Lämpimät vedet viivästyttivät lohentuloa ja osa kalastajista taisi jo ns. heittää kirveen kaivoon. 

Erään aamun some-hetki. Go Lukko!

Tänä vuonna ehdittiin ja uskallettiin tehdä pieni kesäretki. Päämääränä oli Sodankylä ja kummipojan rippijuhlat. Sinne asti päästiinkin, mutta matkalla pysähdyttiin Luodossa eli Larsmossa laxfiskare Roland Semskarin luona. Hieno paikka, Rollella on ihan mahtavat olosuhteet siellä. Tällaisena historiasta kiinnostuneena (eli Suomen historialta valmistuneena) oli myös hienoa päästä käymään Öuran saaressa, joka on vanha kalastajien tukikohta. Nykyään mökit ovat lähinnä kesämökkikäytössä ja suojeltuja. Niitä ei saa siis purkaa. Saarella on myös käytössä vielä ns. jääkellari, johon talvella kerätään jäätä ja se säilyy siellä läpi kesän. Jääkellari on rakennettu 1940-luvulla, mutta alkanut rapistua käytön puutteessa 90-luvulla. Larsmo hembygdsförening on entisöinyt ja kunnostanut jääkellarin sekä luovuttanut sen kalastajayhdyskunnan asukkaille. Niinpä se on yhä käytössä. Paljon jäätä näytti heinäkuun puolivälissä vielä olevan, vaikka helteitä onkin tänä kesänä riittänyt. 

Semskarilla on saarella rysilleen säilytystilaa ja hyvät olosuhteet. Kiitos vaan Rollelle ja Sussille, oli kivaa ja mielenkiintoista käydä. Ja kiitos myös Kivikankaan Petterille, oli aivan mahtavaa päästä katsomaan Petterin "kartanoa" ja upeaa historiallisten esineiden kokoelmaa. 

Jääkellari

 

Sisällä tärkeimmät.

Rolle hommissa.

Koirat nautti kirkkaista vesistä Öuranilla.

Muuten nähtiin matkan varrella paljon tietä, metsää, pusikkoa, jokia, järviä ja matkailuautoja. Ja mietittiin kuinka paljon niitä kaikkia Suomessa vielä riittääkin. Koirat oli tietysti matkassa mukana ja hienosti selvittiin. Nyttemmin onkin sitten pikku-Maisalla alkanut ensimmäinen juoksu ja Iiro-papparainen joutuu taas hampaanpoistoon hammasjuuripaiseen takia. Onneksi on vielä vähän kesää ja mökkikautta sentään jäljellä.

Suota puolimatkan krouvissa.

Iloiset veijarit paatissa.

Loppuun vielä linkki mielipidekirjoitukseen, jonka kalastaja tempaisi paikallisiin medioihin kyllästyttyään ammattikalastajien unohtamiseen Selkämeren kansallispuiston yhtenä käyttäjäryhmänä. Taustaksi pätkä ensimmäistä pykälää laista Selkämeren kansallispuistosta: "Selkämeren kansallispuiston perustamisen tavoitteena on turvata lisäksi ammattikalastuksen säilymistä elinvoimaisena edistämällä erityisesti luonnonkalakantojen suojelua ja niiden elvyttämistä sekä sääntelemällä kalastukselle haitallisten eläinlajien kantoja." Kirjoituksen pääset lukemaan tästä.

Yksi Selkämeren kansallispuiston majakoista, Kylmäpihlaja.