Riesana hylje ja muita ajankohtaisia asioita

Lähdetääns liikkeelle ajankohtaisella kalastusasioilla: siikaa on tullut ja mätiä on pakastimessa, mutta nyt on hylkeet alkaneet pahemman kerran kiusata kalastusta. Hylje ei pääse rysässä itse kalapesään, mutta hylkeetpä on tietenkin oppineet rysän tarkoituksen pyyntivälineenä ja päivystävät rysän aitaverkossa sekä potkuissa toimien kalan raatelemisen lisäksi kalankarkottimena. Hylkeen kalansyöminen ei ole mitenkään järkevää. Se nappailee kaloista parhaita paloja ja syö näin ainakin maksan sekä sydämen. Siinä jos missä menee kalaa haaskuun, koska raadeltua ja kuollutta kalaa ei tietenkään voi käyttää ihmisravinnoksi. Hylkeet näyttävät myös olevan varsin pelottomia ja etten sanoisi röyhkeitä. Näillä Rauman vesillä ne pyörivät aivan sataman ja rantojen tuntumassa eikä edes kalastajan rysälle tulo säikäytä niitä. Siinä niillä on helppoa ruokaa runsain mitoin.

Haittaeläin rysällä hengailemassa.

Haittaeläimen tekemiä vahinkoja.

Näitä riittää.

Kaikenlaista harmia, kuten eräs turkulainen "rantojen mies" kerran lausui. Kalastajalla ei tällä hetkellä ole mitään keinoja suojata omaisuuttaan näiltä haittayksilöiltä ilman muutosta esimerkiksi metsästyslakiin. Useamman vuoden vireillä ollut hyljekantojen hoitosuunnitelmakin jumittaa jossain hallinnon portaissa. Tänä vuonna hyljeongelma näyttää kasvaneen näilläkin vesillä melkoisiin mittoihin. Jo keväällä kuultiin varsinkin Vaasan edustalta hylkeiden verottaneen lohenkalastuksen saalista merkittävästi ja syksyllä siikakausi kuuluu jatkuneen samanlaisena. 

Mobiili hyljekarkotin on käytössä kyllä, mutta niitä on valitettavasti vain yksi ja se toimii vain sillä rysällä, minkä läheisyydessä se kulloinkin on. Tämä on nyt testattu siirtelemällä sitä eri rysille. Toimivaksi se näin ollen on todettu, mutta on kyllä niin kallis karkoituskeino, että jotain muutakin pitäisi keksiä. Kaikilla kalastajilla ei ole rahallisesti saati teknisesti edes mahdollisuutta hankkia hyljekarkotinta. Tai ylipäätään kiinnostusta, sillä sen kanssa värkkäämiseen (akkujen ja paikan vaihdot) käytetty aika on pois itse kalastuksesta.

Kuvan musta pää ei ole hyljekarkoitin vaan hylje.

Seuraava keino onkin lyijy. Sekään ei ole keinona helpoin eikä edes loppupeleissä kauhean toimiva, mutta hetkellisenä karkoitteena toiminee. Meillä tähän hommaan täytyy saada joku metsästäjä, sillä kalastajalla itsellään ei ole lupia, ei jäsenyyttä metsästysseurassa eikä asetta. Ja omien sanojensa mukaan edes kiinnostusta pyssyhommiin. Metsästyskortin hankintaan se on kuitenkin tässä varmaan kohta ryhdyttävä. Kiinnostuneet ja hommiin valmiit hylkeenmetsästäjät saa huutaa hep! 

Söis sit edes kokonaan!

Tämä hyljeasia sellainen, mikä on kaupallisessa kalastuksessa ja kalankasvatuksessa todella iso ongelma, mutta samalla myös asia josta ei puhuta julkisesti. Ainakaan tällä hetkellä. Kalastajien puheita ei haluta uskoa hylkeiden määrän lisääntymisestä ja torjuntaan ehdotetaan lähinnä teknisiä apukeinoja (esimerkiksi karkottimet). Toisaalta ympäristönsuojelujärjestöt eivät ole valmiita rahoittamaan mitään torjuntakeinoja ja haluavat pestä kätensä koko asiasta. Samalla mennään useampia vuosia vanhojen laskelmien taakse eikä haluta ainakaan hallintoteitse helpottaa asian ratkaisua. Hylkeen metsästys on tehty mahdollisimman epäkiinnostavaksi, sillä nahan saa toki ottaa itselleen, mutta muuten hyljettä ei saa taloudellisesti hyödyntää mitenkään (hyljetuotteiden kauppakielto). Ja kuten sanottu ongelma on todellinen myös kalankasvatuksessa. Sielläkin on käytössä karkottimet ja hyljeverkot, mutta silti hylkeet onnistuvat tappamaan muun muassa kirjolohia tuhatmäärin. Nyt tarvittaisiin konkreettisia toimia eikä pelkkiä mielipidekirjoituksia ja palavereja tai työryhmiä.

Muun muassa näitä hylkeiden aiheuttamia ongelmia kalastaja haluaa tuoda esille Kalakumous-verkostossa. Taisin jo aiemmassa postauksessa mainitakin, että uudenlaista yhteistyötä on tulossa. Kalakumous on Maa- ja metsätalousministeriön koolle kutsuma vaikuttajaverkosto, jossa on mukana kalasta innostuneita henkilöitä muun muassa elinkeino-, tutkimus, ympäristö- ja kaupanalalta. Kalastusta elinkeinona edustaa kalastajan lisäksi esimerkiksi kalankasvattaja. Verkostosta ja siihen osallistuvista voit lukea lisää tästä. Pientä kritiikkiä jo kuului siitä, että muun muassa kaikki kalatalouden neuvontajärjestöt on jätetty verkoston ulkopuolelle. Mutta kuten kalastaja itse sen sanoi, kaikki keskustelu sekä hankkeet auttavat varmasti jollain tapaa lisäämään kalan kulutusta ja tuomaan kala-asiaa esille. Tässä verkostossa jokainen edustaa asiansa lisäksi itseään ja eikä kalastajankaan tarvitse kuulemma olla kuin oma itsensä (ei siis esiintyä ammattikalastajajärjestön puheenjohtajan roolissa). Ja tiedän jo valmiiksi, että asiaa kyllä riittää, kunhan vain rohkeasti uskaltaa tuoda niitä esille. Toivotaan kumoukselle onnea, menestystä ja lisäksi niitä konkreettisia tekoja. Ei pelkkää pullakahvittelua. 

Alkuviikolla Rauman satama kylpi lähes ylimaallisessa valossa.

Kevyempiin aiheisiin ja vielä siikoihin. Tänäkin vuonna päästiin yhteistyöhön helsinkiläisen Ravintola Nokan kanssa, joten sieltä listalta tulee tänäkin vuonna löytymään Selkämeren (raumalaista) siikaa. Nähtävästi jollakin tapaa graavattuna. Siikaa on muutenkin myyty Rauman ulkopuolelle, espoolainen Kalamakasiini nimittäin toimittaa raumalaisia siikoja omille jälleenmyyjilleen. Kotimyyntinä kalaa on myyty sadoille raumalaisille - jos whatsApp-ryhmän jäsenmäärää on uskominen. 

Kauden pisimpiä.

Mökkikausi vetelee viimeisiään. Tämän talouden neitoset taitaa tulevana viikonloppuna jäädä viettämään tyttöjen viikonloppua kotiin, kun pojat vielä suuntaa mökkiyötä viettämään. Kotona on mukavan lämmintä, sähköä ja suihku. Tällä yritän myös välttää sitä haikeutta, mikä mökillä ja saaressa iskee aina syksyn tullen. Taas on pitkä talvi edessä ennen kevättä ja mökkikauden alkua. Vähän plääh, mutta niinkuin aina sanon, kivaa olla myös kotona. Onneksi meidän mökkisaareen pääsee käymään melkein läpi talven ja meri on muutenkin lähellä myös täällä kaupungissa. 

Tyttöjen viikonlopun kunniaksi ja tämän tekstin kevennykseksi vielä muutamia sarja- ja kirjavinkkejä. Netflixistä On the verge, ihan huippu keski-ikäisten naisten sarja, Yle Areenasta Majakkamurha (nätti pääpari ja maisemat eikä liian rajuja rikoksia) ja This way up, mainiota brittiläistä draamakomediaa sekä Disney plussalta vielä Only murders in the building (Pääosissa Steve Martin, Martin Short ja Selena Gomez). Ann-Christin Antellin Puuvillatehtaan varjossa -kirja taas oli koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua kotimaista romanttista hömppää, Louise Pennyn dekkarisarjaa voin suositella syksyn pimeisiin iltoihin. Kate Quinnin Ruusukoodi oli muuten vaan hyvä kaikkine historiallisine koodinpurkufaktoineen ja Saara Turusen Järjettömiä asioita meni suosikkeihin niinkuin kaikki aiemmatkin Turuset. 

Puistohommat (ja papanat) best.

Meidän missi. Maisa sai Schipperke-erikoisnäyttelyssä arvosanan EH eli erittäin hyvä
ja oli junnunarttujen neljäs. Kirjallinen arviokin oli kannustava.
Kuva: Anna Jarske-Fransas

Näin se kalastajan vaimon vapaa-aika kuluu näin syksyllä kirjojen ja sarjojen parissa. Kesä on ohi eikä ole "pakko" olla ulkona ja nauttia auringosta. Onneksi Iiro-koira pitää huolen siitä, että ulkonakin sentään käydään. Maisahan nyt vois köllötellä sohvalla vain. Ja hei balettitunneilla voi käydä tänä syksynä ihan livenä - I'm happy!