Vuosikatsaus ja näkymiä tulevaisuuteen

Hopsansaa, jopa vain on aikaa ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta. Loppusyksy ja talvi on joka tapauksessa hiljaisempaa aikaa kalastajan elämässä, joten pieni viive varmasti sallitaan. 

Raumalaisen pienvenesataman tammikuu.

Vuosi on vaihtunut, mutta palataan vielä viime vuoteen. Joulukuu vietettiin jo kalastuksesta "lomaa". Veneen ja sumpun nosto meni joulukuun puolelle, mutta kalastusta silloin ei enää ollut. Itse asiassa joulukuu meni meidän taloudessa sairastellessa erinäisiä hengitystieinfektioita. Aika ja energia meni hengittämiseen, toipumiseen, arjesta selviämiseen sekä voimien keräämiseen. Kalastajan loppusyksy oli muutenkin niin tiukka ja kiireinen, että osansa oli varmaan myös stressin laukeamisella. Vasta nyt tammikuun puolella tuntuu, että energia alkaa olla takaisin normaalilla tasolla. Pakastinta saatiin sentään ennen joulua tyhjennettyä siiasta ja siianmädistä parilla myyntipäivällä. 

Marraskuussa käväistiin Helsingissä Kalatalouden Innovaatiopäivillä, joista tuomisina oli Pro Kalan tunnustus tälle blogille ja sen kirjoittajalle. Hämmentyneen kiitollisena otin sen vastaan ja kiitän vielä Pro Kalaa sekä kaikkia onnittelijoita ja kannustajia. Upein palaute ikinä. Mukava tietää, ettei tätä blogia pelkästään omaksi ilokseen kirjoittele. ("Pro Kala -tunnustus on huomionosoitus, jonka yhdistyksen hallitus myöntää henkilölle, yhteisölle tai yritykselle, joka on toiminnallaan edistänyt kotimaisen kalan imagoa, kalaruokakulttuuria, kalan laatua, saatavuutta tai menekkiä. Tunnustus jaettiin nyt 17. kerran." Tässä vielä linkki tiedotteeseen.) Kannattaa muuten seurata myös elamaa_kalastajankanssa -instagramprofiilia, siellä julkaisutahti on tiheämpi kuin tässä blogissa. Ja otan mielelläni vastaan myös postausehdotuksia. Mikä kiinnostaa, mistä haluaisi kuulla lisää, kysymyksiä? Olen hyvä kyselemään ja selvittämään.

Onnellinen bloggaaja ja kalastajan vaimo.

Olipa myös ihan mahtavaa tavata kalatalousalan tyyppejä (monia ensimmäistä kertaa) ja niitä oikeita kalastajiakin Innovaatiopäivillä. Ohjelmassa oli useita kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä esityksiä. Keskustelu oli vilkasta ja kantaaottavaakin. Erityisesti mieleen jäi ajatus siitä, että kalan jatkotuotantoa mietitään ja kehitetään paljon, mutta mites se alkutuotanto? Ei ole kalaa jatkokäsittelyyn, jos ei ole kalastajia ja kalastajille edellytyksiä kalastaa. Ongelmat sillä saralla ovat moninaiset: haittaeläimistä hankaliin lupaprosesseihin, liialliseen byrokratiaan, kalastajien ikääntymiseen ja kalavesien huonoon saatavuuteen. Ja tässä vain muutamia esimerkkinä.

Kalastuksen kannalta viime vuosi oli hyvä. Alkuvuoden rysäpaikkalupasäädöstä huolimatta särkikausi saatiin ajallaan käyntiin ja kokonaissaalis oli mainio. Mökkiläiset ja veneilijät saivat viettää kesää normaalisti, vaikka pelko rysien tuomista haitoista oli melkoinen. Mitään negatiivista palautetta ei kuulunut, joten jälleen kerran kyse taisi olla yleisestä tietämättömyydestä ja muutamien henkilöiden aiheuttamasta huhumyllystä. Ja kalastajalta itseltäänhän kukaan ei tietenkään kysellyt mitään. Tekstaripalstakirjoittelulla taidettiin saavuttaa vain mediahuomiota kalastajalle ja sitä kautta uusia asiakkaita sekä kalavesiä. Kaikki tämä ylimääräinen härväys rysälupien ympärillä teki kuitenkin alkuvuodesta raskaan ja kalastaja taisi olla ihan tyytyväinen päästessään vihdoin merelle tositoimiin ja tuulettumaan. 

Viime kevään särkisaalista vielä kerran.

Vuotta jatkettiin lohella, jota viime vuonna tuli kohtalaisesti. Kuluttajien lisäksi lohta myytiin aikaisempien vuosien tapaan paikallisten matkailusaarten ravintoloihin. Siellä Raumalta kalastettu lohi tekee hyvin kauppansa. Kesää jatkettiin ahvenen pohjarysäkalastuksella. Kyseessä oli uusi pyyntimuoto, joka yllätti positiivisesti ja kalastajan sanoin loi uskoa tulevaan. Nämä itsetehdyt pohjarysät ovat herättäneet kiinnostusta muutenkin. Aika monella taitaa nyt olla suunnitelmissa tällaisen rysän hankinta. Rysäkalastuksesta saatiin kaivattua nostetta kesän kalastuskauteen ehkä jopa koko kalastusalalle, sillä ahvenen kalastus verkoilla alkaa olla kannattamatonta ja raskasta.

Aina voi vielä kerran laittaa kuvan viime vuoden ennätyslohesta.

Ahvenrysällä.

Syyskuussa päästiin vauhtiin siian rysäkalastuksessa ja siikakausi olikin ennätyksellisen hyvä. Siikaa riitti myytäväksi pääkaupunkiseudulle asti, kun kysyntä ja tarjonta kohtasivat. Siellä Raumalta kalastettu siika sai kehuja hyvästä laadustaan ja koostaan, mikä tietysti lämmittää myös kalastajan mieltä. Siikakausi oli sen verran työteliästä aikaa, että minäkin pääsin mukaan kalankäsittelyyn. Oli ihan mahtavaa päästä kunnolla osallistumaan ja ulkotyö on mukavaa vaihtelua myyjän hommiin. Mielestäni meidän tiimi toimi tietenkin loistavasti ja samalla tuli vietettyä aikaa yhdessä. Harvinaista herkkua, sillä kalastajaa ei syksyllä paljon kotona näkynyt. Sekin toki alkaa olla jo tuttua kauraa. 

Raumlaissi siioi.

Siikarysällä.

Kalastajan vuodenkierron päätti siian emokalanpyynti Harjavallassa marraskuussa. Sen lopputulos nähdään vasta myöhemmin, mutta hautomoon saatiin kuitenkin kerättyä ennätysmäärä siianmätiä. Raumalaisista siioista lypsettiin myös huomattava määrä mätiä Pyhämaan hautomoon. Näin toimii vastuullinen kalastaja; toisin sanoen tämä on kalastajan tapa pitää huolta kalakannoista.

Talvikalastusta ei tänäkään talvena harjoiteta. Jäätilanne on täälläpäin niin huono, että turhalta näyttää edes yrittää. Tsemppiä vaan muille talvikalastajille.  Lopputalvi kulunee sujuvasti ahvenverkkojen paulotuksessa ja pyydysten korjauksessa. Ehkä talveen saadaan jopa joku lomaviikko (!!!) mahtumaan. Muualla kuin kotimaisemissa.

Viime vuotta väritti myös lupa, joka saatiin merimetsojen aiheuttamien kalataloudellisten haittojen ehkäisyyn. Lupaehdot ovat tiukat ja ampumisen vaikutus merimetsokantaan nimellinen. Kannan harvennusyritystä jatketaan silti tänä vuonnakin. Myös hylkeiden pyyntiin rysiltä saatiin lupa ja sitä kautta muutamia ongelmayksilöitä poistettua. Merimetsojen aiheuttamien haittojen tutkintaan käytettiin viime vuoden loppukesästä jopa kameravalvontaa aiemmin mainituilla ahvenrysillä. Tutkimuksen tulokset jäivät vähäisiksi huonosta ajankohdasta johtuen. Tämä tutkimus jatkuu tänä vuonna jo keväällä, jolloin ajankohta on parempi. 

Syksyn valoa.

Kotirintamalla vuosi sujui vanhalla kaavalla, Iiro-koiralla tosin todettiin loppuvuodesta nivelrikko, johon aloitettiin lääkitys. Kuulokin on tammikuun lopussa 13 täyttävällä seniorilla heikentynyt. Mutta vielä porskutetaan, kylminä päivinä tosin lepäillään mieluusti kotona. Ei tule vanhuus yksin koirillakaan. Onneksi nuori Maisa-tyttönen pitää vanhemman herrasmiehen virkeänä. 

Rantaelämää.

Viime vuosihan oli kalastajan ensimmäinen kokonainen vuosi päätoimisena ammattikalastajana. Vuoden aikana saatiin taas lisää selkeyttä siihen, mistä rannikkokalastajan elanto koostuu. Paljosta työstä ja pienistä puroista, mutta myös siitä kuuluisasta yrittäjän vapaudesta. Itse näen myös, että oma aktiivisuus on tärkeää; asioihin tarttuminen, esilläolo, positiivisuus, keskustelu, mutta myös konkreettiset teot, muiden auttaminen ja niin hyvien kuin huonojenkin asioiden esille tuominen on koko kalastuselinkeinolle hyväksi. Tulos tulee tästä kaikesta fyysisen työn lisäksi.

Kulunut vuosi on ollut henkisesti ja fyysisesti raskas, mutta myös molemmilla tavoilla antoisa. Hyvää tulosta on tehty ja viime vuonna opitun voimin on hyvä taas jatkaa eteenpäin. Ideoita ainakin näyttää edelleen pursuavan ja sehän on hyvä se. Aina on varaa kehittyä ja kehittää toimintaa, oppia uutta ja viedä oppia myös eteenpäin. Onneksi meidänkin perheessä yksi tällainen ideanikkari, niin homma pelittää. Ihan itseäkin jännittää mitäs uutta se tänä vuonna keksii. 

Tämä oli vuoden 2022 viimeinen päivä.

Tekovaiheessa.

Mut hei, vielä yksi juttu unohtui! Kalastaja investoi uuteen kakkosveneeseen ja se laitettiin viime vuoden puolella tilaukseen J. Muntilan pajalta Lokalahdelta. Vene on nyt valmiina odottamassa moottorin asennusta. Keväällä päästäänkin siis hurjastelemaan uudella alumiiniveneellä, jossa on innovatiivinen kääntyvä ohjaus ja komea takaspoileri. Siinä on syytä odottaa kevättä!