Siikarysän aikaa

Iltavuoro.

Syksyn tulon aistii viilenneessä säässä, pimenevissä illoissa ja siikojen liikehdinnässä. Elokuun lopussa vielä pohdittiin sopivaa ajankohtaa siikarysien laskemiselle, koska vesi oli niin lämmintä. Nyt syyskuuta on hädin tuskin pari viikkoa kulunut ja neljä rysää on vedessä. Saalistakin saatu myytäväksi asti.

Viime lauantain myynnin fileitä.

Syyskuun alun pohjoistuulet ja veden lasku viilensivät vedet nopeasti. Siika liikkuu nyt välivedessä ja rysällä sitä saa, mutta verkkomiehillä taitaa olla hiljaisempaa. 

Kalastuksessa tai kalantulossa muutokset voivatkin olla nopeita ja hommia täytyy tehdä lyhyellä varoitusajalla tai ainakin olla vikkelä käänteissään. Muutamassa (pitkäksi venyneessä) työpäivässä rysät olivatkin apupojan avustuksella suhteellisen nopeasti vedessä.

Rysäaitaa vielä puhtaana.

Häkki.

Toinen syy, kalanliikkeiden lisäksi, siihen, miksi rysiä ei kannata lämpimään loppukesän veteen laskea, on rysien likaantuminen. Lämpimässä vedessä rysään kasvaa äkkiä rihmalevää, joka tekee pyydyksestä "pimeän" ja tunkkaisen ja näin ollen se ei kiinnosta kalojakaan. Rysän pesussa on melkoinen työ ja se on aikaa vievää. Pesuhommia joutuu väistämättä kuitenkin syksyn mittaan tekemään. 

Siikarysä eroaa alkukesällä käytettävästä lohirysästä muun muassa siinä, että ne sijaitsevat lähempänä rantaa. Raumalla siikarysän voi nähdä vaikka Partiokarin tai sataman nurkilla, kun lohirysät taas ovat pääosin saariston ulkopuolella.  Aitaverkoissa käytetään pienempää silmäkokoa kuin lohenpyynnissä ja aita on myös lyhyempi. Molemmat ovat kuitenkin pintapyydyksiä ja täällä käytössä on molemmissa pyynneissä paineilmalla pintaan nouseva push up-rysä. 

Sinne ne siiat ui.

Alapuolella olevassa kuvassa näkyy hyvin siikarysän muoto. Häkki kalapesineen on kuvassa ylös nostettuna. Eikö näytä monimutkaiselta? Niin se vain on kalastaja saanut tämänkin mereen ankkuroitua ja lopputuloshan on kuin oppikirjasta.

Monesti mietin sitä, millainen kehitystyö näissä pyydyksissä ja pyyntimuodoissa on takana. Jos hyvien pyyntipaikkojen löytäminen vaatii välillä paljonkin kaikuluotaimen tutkimista ja veneellä ajelua, vaatii työtä myös erilaisten pyydysten kokeileminen ja kehittäminen. Tätä monet kalastajat tekevät ihan huomaamattaan. Mieluusti täällä ainakin jaetaan kokeiluista tai kokemuksesta kerääntynyttä tietoa eteenpäinkin. Kalastaja on esimerkiksi mukana Työtehoseuran Rannikkokalastukseen liittyvässä hankkeessa, jossa tavoitteena on löytää "kalastustyötä sujuvoittavia, helpottavia ja turvallisuutta lisääviä ratkaisuja". Muutenkin vinkkejä ja apua annetaan sitä kysyville. 

Kuva: Esa Lehtonen, Luke.

Hylkeiden aiheuttamiin haittoihin on tänä vuonna varauduttu jo etukäteen sopimalla muutaman metsästäjän kanssa mahdollisten ongelmahylkeiden poistamisesta. Luvat niin hylkeiden kuin merimetsojen ampumiseen on. Asiasta uutisoi muun muassa Satakunnan kansa; uutisen pääset lukemaan tästä. Tavoitteena tietysti on, että "pyynti kohdistuu vahinkoja aiheuttaviin yksilöihin ja ampua voidaan vesialueilla, jossa on ammattikalastajan pyydyksiä". Sen voi jo sanoa, että näin poistetut harmaahylkeet ovat vain pisara meressä hylkeiden runsaasti kasvaneessa populaatiossa. Viime vuonna kirjoitinkin laajemmin hyljeongelmasta, lue lisää täältä. 

Merimetsojen ampumiseen en edes nyt puutu. Ammuttu on, mutta lupaehdot ovat niin kovat, että hiki nousee harmituksesta. Lupa saatiin siihen, mitä ei edes haettu.

Suomukalarysä.

Heinäkuussa rysässä oli "muutama" meduusa. Ne myös kuuluvat
kalastuksen haittoihin.

Vielä palaan pyydysten ja pyyntitapojen kehittämiseen. Sitäkin on tänä kesänä tehty. Verkkokalastus jäi kesällä muutamaan kertaan ja sen sijaan kalastaja keskittyi ahvenen pyyntiin viime talvena tekemillään suomukalarysillä. Tulokset ovat olleet hyviä eli rysät toimivat. Tyhjentämisessä on tietysti oma työnsä, mutta verkkohommat ovat varsinkin lämpimillä säillä vielä työläämpiä. Rysässä kalat pysyvät elossa lämpimässäkin vedessä, joten kokemisella ei ole niin kova kiire. 

Rysistä saadut ahvenet ovat matkanneet Raumalta tukkuun ajanpuutteen vuoksi. Aikomuksena oli saada ahventa omaankin myyntiin, mutta päivän tunnit ei tahdo riittää kalankäsittelyyn.

Edellä mainituilla suomukalarysillä on tänä kesänä ollut kameroita. Ne liittyvät Luken, Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian koordinoimaan projektiin, jossa tutkitaan merimetsojen kaloille aiheuttamia vahinkoja. Kamerat ovat kuvanneet rysiltä livekuvaa 24/7. Moni paikallinen onkin kysellyt aurinkopaneeleista, joilla kameroihin on saatu virtaa. Tutkimuksen tuloksia jäädään mielenkiinnolla odottamaan. 

Siinä jonkun höyhenpeitteisen projekti. 

Kalastajalla pitää siis edelleen kiirettä kaikenlaisten projektien ja yhteistöiden kanssa. Parhaillaan meneillään on Keskon kalaosaajakoulutus Oulussa ja Helsingissä, jossa kalastaja on mukana omalla panoksellaan. Turussa oli elokuun lopussa "Merialuesuunnittelu ja merellinen ruuantuotanto työpaja", johon oli kutsuttu myös merialueella toimivia yrittäjiä; ammattikalastaja ja kalankasvattaja. Lähialueella toimiva kalatukku taas järjesti viime viikolla tilaisuuden, jossa paikalla olivat edustajat niin kalan alkutuotannosta kuin hallintopuolelta. Kaikista mukavampia ovat olleet koululaisten yhteydenotot ja yhteistyöt. Keväällä kalastaja pääsi näiden tiimoilta muun muassa Freinet-koulun lehteen ja tällä viikolla haastattelijoina olivat paikallisen Hj. Nortamon peruskoulun oppilaat. 

Vientiä supliikille ja suorapuheiselle miehelle riittää ja mukava on tietysti tuoda kalastajan ammattia ja sen eri puolia esille. Ainut miinus taitaa olla vain se, että tämä kaikki työn ulkopuolinen toiminta vie aikaa, joka on sitten pois itse kalastuksesta. Varsinkin kalastuskaudella tämä tarkoittaa pidempiä päiviä merellä ja aikataulujen säätämistä, jotta kaikki hommat saadaan hoidettua. 

Syyskuun valo, koska ei bloggausta ilman koirakuvaa.

Naureskelen tässä itse, kun kalastaja sanoo, että nyt on lomat pidetty ja palattu työn pariin. Eipä niitä lomapäiviä kesän aikana kovin montaa ollut. Suomukalarysät ovat olleet kuitenkin vedessä koko kesän ja lohikauden päätyttyä paljon aikaa on käytetty pyydysten korjailuun ja myrkyttämiseen tätä syyskautta varten. Aina on jotain puuhaa. Ehkä opettelemista olisikin siinä, että pystyisi joskus vaikka viikon olemaan pois mereltä, saaresta, ja lähtemään lomareissulle ihan johonkin muualle. Mutta yrittäjän elämä - tätä se kai on.