Kalaa kansalle

Syksyn siikoja.

Siikakauden loppua kohti luistellaan parhaillaan näyttävästi ja kohta on taas kalastajan vuodenkierrossa emokalan pyynnin aika. Emokalan pyynnissä lypsetään mätiä Harjavallan hautomoon ja näin varmistetaan paikallinen poikastuotanto sekä siikakannan jatkuvuus. Emokalan pyynnistä olen kirjoittanut jo aiemmin; kirjoituksen pääset lukemaan täältä.

Kympin laatikko.

Siikaa on tänä syksynä tullut hyvin ja niinpä on todella päästy toteuttamaan kotimaisen kalan edistämisohjelmaa tarjoamalla kotimaista kalaa laajalle joukolle. Selkämeren raumalaista siikaa ja mätiä on myyty niin paikallisiin talouksiin kuin myös pääkaupunkiseudulle Kalamakasiinin kautta. Pakastimessa odottavat jo joulumyyntiin ajatellut kalat ja mädit. Pieni erä lähikalaa on myyty myös paikalliseen ravintolaan. Laadusta on tullut kiitosta; kala on tuoretta, liha napakkaa ja ulkonäkökin rysästä pyydettynä priimaa. Hylkeen aiheuttamat vahingot ovat tänä vuonna jääneet odotettua vähäisemmiksi. Hyvä apu on ilmeisesti saatu mobiilista hyljekarkottimesta ja muutaman ongelmayksilön ampumisesta. 

Suurista kalamääristä johtuen on kalastajan vaimokin päässyt tänä syksynä ihan kunnolla käpälöimään siikoja. Kalastajan homman nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi on minut valjastettu siikojen pesijäksi ja punnitsijaksi. Tiivistettynä homma on mennyt niin, että kalastaja on perannut ja minä taas pessyt jäävedessä, laittanut laatikoihin (kymmenen kiloa yhteen), punninnut, jäittänyt ja kirjannut siiat. Tukkuun menevät kalat on jaoteltu vielä erikseen ykkösen, kakkosen ja kolmosen siikoihin kalan painon perusteella. Onneksi ilmat on olleet suorastaan loistavat, vain kerran näitä kalankäsittelyhommia on tehty sateessa. Pressukatoksen alla sentään. 

Perkuu ja pesu.

Laatikkoon, punnitus ja jäitä päälle. Laatikon päätyyn kirjataan
kalan kokoluokka ja laatikon kokonaispaino.

300 kiloa kun laitetaan siikaa kerrallaan eteenpäin, on apulaisesta todella hyötyä. Ainakin aikataulullisesti. Tämä on silti vain osa siitä työstä, mitä kalan eteen tehdään ennen kuin se on kuluttajalla. Tämän lisäksi kalat on esimerkiksi tyhjennetty pyydyksistä, alustavasti lajiteltu ja verestetty. Ison määrän keräämiseksi tarvitaan ehkä myös sumppu tai ainakin useamman pyydyksen läpikäynti ja siinä ohessa hyljekarkottimen akkujen vaihto. Tukkuun myytäessä kaloja ei sentään tarvitse suomustaa, mutta omaan myyntiin se tehdään. Omaan myyntiin tehdään pyöreän kalan lisäksi filettä, jonka veistely ottaa oman aikansa. Eikä ne kalat itsestään sinne pääkaupunkiseudulle tai tukkuun lennähdä eli aikatauluun kuuluu myös ajelua maakunnissa. Kalastaja onkin tainnut viimeksi pitää vapaapäivän elokuun lopussa. 

Näissä laatikkopinoissa muutamia satoja kiloja siikaa.

Täytyy sanoa, että erilaiset siian muodot, siis ulkomuodot, on tässä syksyn kuluessa tulleet tutuksi. On pitkää ja hoikkaa sekä lyhyempää ja paksua. Tai isoja mammoja ja pieniä sirompia neitejä tai herroja. Ihan kuin meissä ihmisissäkin. Sukupuolen erottaminen on minulla silti vielä työn alla. Välillä olen tyylilleni uskollisesti ehtinyt hämmästelemään ja ihailemaan erityisen kauniita kaloja. Niitä rysästä tulee, sillä kalan pinta ei kärsi välttämättä samalla tavoin kuin verkkopyynnissä. Paikallisilta kalanostajilta on saanut myös kuulla tarinoita siitä, että myös Rauman saaristoalueen eri osissa kalat ovat erimallisia. Esimerkiksi Loutuissa kuulemma siiat ovat lyhyitä ja paksuja. Legendaa vai ei, sen saa kuulija itse päätellä. 

Naarasoletettu.

Komea pari.

Tämän syksyn aikana olen miettinyt jonkin verran kaupallisen kalastuksen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja myös osaani kalastajan vaimona. Toisaalta on olemassa hallitusohjelmaan kuuluva kotimaisen kalan edistämisohjelma, jossa sanotaan muun muassa näin: "Kotimaisen kalan edistämisohjelman vision mukaan suomalaiset syövät kalaa ravitsemussuositusten mukaisesti ja kotimaisen kalan kulutus on kaksinkertaistunut. Kalatuotteiden viennin arvo on moninkertaistunut. Kalan syönnillä ja kalatalouden yritystoiminnalla on merkittävät ja hyvin tunnetut myönteiset vaikutukset Suomen talouteen, ympäristöön ja kansanterveyteen." Toisaalta esimerkiksi ympäristöjärjestöt lyövät kapuloita kalatalouden rattaisiin. Välillä tulee olo, että kaikki kaupalliset kalastajat ovat ryöstökalastajia, tekevät vain hallaa luonnolle tai koko ihmiskunnalle ja paras teko olisi alanvaihto. 

Ajatuksia herättävä oli tämä Ylen juttu ja varsinkin jutun lopussa olevat kommentit. Täytyy tietysti ajatella, että mielipiteitä on monia ja saakin toki olla. Verkkoon on helppo nimettömänä kirjoitella mitä vain, mutta silti mietityttää missä todellisuudessa osa ihmisistä elää (kärjistetysti). Kalastus on eettisesti kelvoton ammatti? En lähde kommentteja sen tarkemmin tähän kopioimaan, käy lukemassa juttu sekä kommentit ja auta minua pohdinnoissani; onko kaupallisessa kalastuksessa vielä järkeä tänä päivänä? Onko se eettisesti kelvoton ammatti?

Kalastajan koiran nukkumapaikka - kalanhaju vakio.

Uskon, että kalastus on monella todellinen kutsumusammatti, koska erittäin vaikea sillä on elää tai ainakin töitä saa tehdä todella paljon ja vielä kaikenlaisten rajoitusten puitteissa. Tähän kun lisätään vielä esimerkiksi paikallinen kateus ja väärät luulot, niin siinä on mielelläkin jo kestämistä. Mistään saalismääristä ei juuri viitsi julkisesti puhua, vaikka meilläkin tavoitteena on avoimuus, sillä se taas onkin omiaan herättämään puheita. Minäkin suorapuheisena olen joutunut opettelemaan ympäri pyöreiden puhumista. Ja se harmittaa. 

Olen tätä aiemminkin pohtinut, enkä vieläkään ihan ymmärrä, että keneltä se on pois jos joku vähän yrittää menestyä ja ainakin yrittää viedä kaupallisen kalastuksen asiaa eteenpäin? Kehittyä, kehittää, uudistua ja uudistaa. Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että kaupalliselle kalastukselle lisätään rajoitteita useasti suunnasta koko ajan, vaikka kotimaisen kalan kulutusta halutaan lisätä. Eipä se kulutus tai kalan syönti taida ihan vapaa-ajan kalastajien saalismäärillä lisääntyä. Myönnän olevani asiassa subjektiivinen, mutta pidän kyllä itseni kärryillä lukemalla ja tutkimalla eriäviäkin mielipiteitä. 

Pelkkää sanahelinää, sitäkö se kotimaisen kalan edistämisohjelma on? Toivon, että tämä blogi osaltaan lisää kuitenkin tietoa siitä millaista kaupallinen kalastus Suomessa tänä päivänä on sekä miten ja millaisissa olosuhteissa sitä tehdään. 

Raumalaiset kalatalouden valvojat ja taustalla vakioasiakkaat.

Loppuun positiivinen kevennys. Viime viikonloppuna kalastajakin piti vapaapäivän ja käväistiin pikaisesti Turun Silakkamarkkinoilla. Siellä oli (jopa) kalaa myynnissä, paljon ihmisiä ja myyjät kertoivat hyvistä myynneistä. Kyllä kalalle kysyntää riittää. 

Ja hei, 3.-4.11. on Kalatalouden Innovaatiopäivät Vantaalla, siellä voi jopa treffata tämän kalastajan vaimon. Saa vetää hihasta.